Ripaus rohkeutta

Kirjoitan tämän kirjeen itselleni. Toivon, että tässä kirjeessä tulee hyvää asiaa ja asiaa, joka pistää minut ajattelemaan ja vie minua vähitellen ihmisenäkin eteenpäin.

Olet nyt Ville suoraan sanottuna tilanteessa, jossa sinun ei tarvitse enää niin huolissasi olla tulevaisuudestasi. Olet opiskellut ahkerasti ja se on kasvattanut paljon pätevyyksiäsi.

Tämän johdosta rupeat olemaan tilanteessa, jossa sinulla on mahdollisuudet työskennellä niin johtajana (etenkin ravintola-alalla), toimittajana, yrittäjänä kuin jopa jonain päivänä vaikka politiikkonakin.

Eli työnsaantimahdollisuudet ovat kasvaneet, joka on hyvä juttu. Ja jonain päivänä voit päästä työskentelemään ihan hyvin palkatussakin toimessa. Joka sekin on hyvä asia. Ja jos et Ville muuta työtä tulee aikanaan saamaan, niin pistät pystyyn oman firman. Yrittäjyyshän on sinua aina paljon kiinnostanut.

Yhtä asiaa kaipaat kuitenkin lisää ja sitä asiaa tarvitset ihan jokaisessa noissa työssä. Ihan jokaisessa työssä, ja ei itse asiassa ole yhtään pahitteeksi hyödyntää tätä asiaa ihan jokapäiväisessä elämässäkin.

Tämä asia on rohkeus. Esimies tarvitsee työssään rohkeutta, toimittaja tarvitsee työssään rohkeutta, politiikko sitä rohkeutta vasta tarvitseekin... Ja jos tarkkoja ollaan, niin ihan jokaiselle työntekijälle ripaus rohkeutta olisi hyvä juttu. Liika kiltteys ei nimittäin kannata.

Ja ei pelkästään työntekijälle olisi ripaus rohkeutta tarpeen vaan jokainen ihminen kaipaa mielestäni rohkeutta.

Esimerkiksi esimiehenä ei pärjää jos ei ole rohkea. On kestettävä mutinaa, kritiikkiä ja on uskallettava ottaa riskejä ja on vielä kaiken kukkuraksi välillä ihan tervettä myös epäonnistua. On uskallettava ottaa riskejä, mutta on kai uskallettava sitten myös epäonnistua. Ja on tietenkin uskallettava ottaa myös vastuuta ja kantaa vastuuta.

Ja ei pomo voi pärjätäkseen työssään liikaa varoa ihmisten puheista ja mutinoista. Tietenkin niistä on hyvä vähän välittää, mutta ei liikaa. On ajettava asioita ja päätettävä asioita ja tottakai niistä tulee kritiikkiä. Mutta kaikesta ei voi liikaa välittää. Ja ei kai voi oikein välittää siitäkään, miltä pomon maine näyttää.

On ennemminkin keskitettävä motivaationsa esimerkiksi siihen tuloksen tekemiseen ja voittamiseen. Ei siihen helvetin egoon ja maineeseen. Jos niihin lähtee keskittymään liikaa, niin sitten voi lähteä tehoa pois siltä saralta, jolla tehdään tulosta.

Voittaminen on kivaa, mutta ei se ole kivaa sen takia, että saa mainetta ja kunniaa. Vaan voittaminen on ennen kaikkea kivaa sen takia, että saa toteutettua tavoitteitaan. Sulla on joku tietty projekti ja tavoite, sitoudut siihen ja sit jos sä onnistut toteuttamaan sen asian, niin siitä onnistumisesta tulee se paras tunne. Se voittamisen tunne.

Mutta rohkeus. Se on Ville mielestäni asia, jota nyt ennen kaikkea tarvitset. Ihan jo ihmisenäkin.

Ja mitä se rohkeus voisi sitten olla? Se voi kai olla ainakin sitä, että uskaltaa ottaa riskejä. Uskaltaa myös välillä epäonnistua. Uskaltaa kokeilla uusiakin ja erilaisiakin juttuja.

Rohkeus voi olla myös sitä, että uskaltaa olla ihan oma itsensä. Ja uskaltaa elää sellain kuin haluaa. Tämä on minun elämäni ja minä ennen kaikkea päätän siitä, mitä elämälläni teen.

Rohkea ihminen ei kai liikaa välitä kritiikistä. Rohkea ihminen ottaa kritiikistään opikseen, mutta ei herkästi ota itseensä kritiikistä.

Rohkea ihminen uskaltaa myös elää omannäköistä elämäänsä. Kantaa vastuun elämästään. Ja uskaltaa olla sellainen kuin on ja uskaltaa olla sitä mieltä, mitä on. Muista ihmisistä on hyvä välittää, mutta ei liikaa. Ei liikaa ainakaan mutinoista.

Niin kauan on hyvin, kun on enemmän ystäviä kuin vihamiehiä.

Rohkeus. Mitä muuta rohkeus on? Rohkea ihminen ei kai liikaa pelkää ja rohkea ihminen kai ennen kaikkea tekee sellaisia asioita ja päätöksiä sekä elää siten, jonka parhaimmaksi ja oikeammaksi kokee.

Rohkeus voi tietenkin Ville olla paljon muutakin, mutta tuossa jo hieman selvitettynä, mitä rohkeus on. Ja rohkeus on nyt ennen kaikkea sitä, mitä sinä Ville kaipaat.

No, mistä sitä rohkeutta voi sitten ammentaa?

Hmm... Voit vaikka ottaa pieniä riskejä elämässäsi. Kokeilla uusia juttuja, uusia asioita. Ja voit kokeilla sellaistenkin asioiden tekemistä, joissa voit yhtä hyvin myös epäonnistua. Ja voit vaikka alkaa matkustelemaan, ihan vaikka jo Suomessakin. Pääasia on se, että matkustat siten, että joudut pärjäämään yksin. Sellainen kaiketi kasvattaa ihmistä, kun joutuu tulemaan yksin toimeen.

Rohkeutta voi varmaan ammentaa niistä asioista, joissa sitä kaivataankin. Ja yksi juttu on se, että et jää Ville liikaa telkkarin ääreen maleksimaan vaan elä täysillä. Se varmasti kasvattaa rohkeutta.

Ja yksi asia, josta et saa lisää rohkeutta, mutta millä voit vähentää sitä pelkoa ja vähentää samalla myös rohkeuden tarvetta on se, että mietit jotain juttuja etukäteen.

Mitä tapahtuu jos epäonnistun jossain? Kuinka paha juttu se olisi? Kuinka kävisi jos otan riskin ja epäonnistun? Joutuisinko ongelmiin? Mutta kuinka helpolla selviäisin niistä?

Jos näihin tällaisiin kysymyksiin saisit Ville simppeleitä ja vaikka yksinkertaisia? vastauksia, niin ethän sä silloin edes loppupeleissä tarvitse niin paljoa rohkeutta vaan liioittelet vain asioita etukäteen ja pelkäät liikaa esimerkiksi epäonnistumista.

Mutta tarvitseeko riskin ottamista ja epäonnistumista pelätä, jos seuraukset ovat luokkaa joku saattaa nauraa? Joku saattaa ivailla? Voit joutua hetkeksi huonoon valoon? Tennispallo putoaa päähän?

Rohkeutta peliin Ville! Sillä se elämä muuttuu entistä helpommaksi ja tulevaisuus näyttää varmasti valoisammalta, kun on rohkeampi.

Mutta ei kai sillä asialla kannata liikaa märehtiäkään. Kai sitä rohkeutta tulee lisää myös ihan vain elämällä. Niin kai monelle muullekin on käynyt?