Saa kai olla tosi kova kaveri, jos saa toisen ihmisen ainakin ajatuksen tasolla pysähtymään. Minä satuin tällaiseen kaveriin äskettäin törmäämään täällä Vierumäen yhdessä kahvilassa, istuin nimittäin samassa kahvilassa maamme pääministerin Jyrki Kataisen ja hänen lastensa kanssa.
Siinä se Katainen istui ihan meikäläisen vieressä melkein. Minä popsia rootsieta toisessa pöydässä ja
hän miltei istui vierekkäisessä pöydässä muksujensa kanssa.
Ja kyllähän sen perkeleen Kataisen näkeminen pisti minut ajattelemaan. Mitä minun pitäisi tuunata siitä, että satuin menemään samaan kahvilaan kuin missä maamme pääministeriin oli? Mitä helkkaria mun pitäis siitä ajatella?
Se koko kahvitteluhetkikin oli minullekin kovin virallisen oloinen. Kataisen tasoinen jätkä, kun istuu samassa kahvilassa, niin kyllä sitä itsekin koittaa käyttäytyä arvokkaammin.
Onks kraka suorassa? Näkyyks kello?
Sitä on ihan mukava nähdä kaikenmaailman julkimoita, mutta nyt varmaan tuli vedettyä tässä asiassa sitten joka tapauksessa enkat, enkat joita ei välttämättä ihan hetkeen, jos koskaan edes rikotaan. Oltiin hänestä poliittisesti mitä mieltä tahansa, niin Katainen on kuitenkin maamme kenties vaikutusvaltaisin henkilö.
Minulle ei kuitenkaan ole todellakaan kovin arkipäiväistä nähdä livenä Kataisen tason kavereita. Minäkin pyrin olemaan nöyristelemättä ihmisiä, mutta nyt sitten tuli vastaan jo sen tason jätkä, että jopa Viltsukin voisi hieman jo nöyristelläkin. Voi herran jumala sentään.
Se on hienoa nähdä livenä Jyrki Katainen, ja tämä hetki pysyy muistissani varmaan ikuisesti. Ei kyllä toki ole pitkää aikaa siitäkään, kun näin Rinkelinmäellä toisen kovan kaverin, nimittäin Pentti Arajärven.
Toisaalta, Kataisen näkeminen livenä voi herättää ristiriitaisiakin tuntemuksia. Oliko se sittenkään niin hieno juttu? Mun pitäis olla paremmin kartalla poliittisissa asioissa, niin tietäisin pitäiskö vetää rasti seinään vai unohtaa mahdolliaimman nopeasti koko homma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!