Back to life?

Olo on kuin olisi heräämässä uudelleen eloon, heräisi hiljalleen horroksestaan. Keuhkokuumetta tuossa paranneltiin kolmisen viikkoa ja nyt alkaa kaikki kääntymään voiton puolelle. Siinä oli kyllä tauti joka vei kaikki voimat, ihan päästä varpaisiin asti ja nyt sen varmasti alkaa vasta huomaamaan kuinka voimaton sitä on ollut. Nyt kun alkaa hiljalleen palaamaan taas terveiden kirjoihin.

Tuntuu hassulta, kun koko muu maailma on kuitenkin tänäkin aikana mennyt melkein täydellä höyryllä eteenpäin ja itse putosit totaalisesti kärryiltä, kolmeksi viikoksi omiin maailmoihisi parantelemaan itseäsi.

Tuntuu ehkä oudolta, kuinka kaiken suorittamisen ja arkisen elämisen keskellä voi itse pudota kokonaan pois pelistä. Kaikki muu pysähtyi täysin melkein kolmeksi viikoksi, kun et oikein jaksanut muuta tehdä kuin sairastaa.

Tai kyllä mä tänne blogiini muistaakseni jotain kirjoittelin sairasteluni aikanakin, mutta senkin hieman vähemmissä tolkuissani, etten tiedä kuinka käsi raamatulla sitä tekstiä kannatti lukea.

Keuhkokuume näytti ainakin taas terveyden merkityksen. Tai olenhan mä tietenkin tiennytkin terveyden merkityksen jo ennestään ja kuntoillut paljon, mutta tuo sairaus entisestään korosti varmaan terveyden merkitystä.

Sitä voi yht´äkkiä ja yllättäen muuten täysin terve ja hyväkuntoinen nuori kaverikin sairastua vakavasti.

Saattoihan keuhkokuume minuun iskeä Hangon yössä, mutta enemmänkin se oli sitten vaan sattumaa että niin tapahtui. Mitään ihmeempää en kuitenkaan Hangossa duunannut. Siis sellain ihmeempää mikä olis voinunt tuollaisen sairauden iskemiseen vaikuttaa, vaikka vetänyt olutta hiukan kovempia aineita... Siististi myös käyttäydyin.

Joku on voinut ihmetellä kuinka se on aina pysynyt niin vaatimattomana, mutta kai sitä osin pysyy senkin takia, kun aina kun meikäläinen alkaa aina vähän rintaansa suoristamaan niin tapahtuu jotain tällaista.

Niin kuin nytkin, ensin kovat tavoitteet ja suunnitelmat, vähän kai uhoakin ja sitten heti perään matto vedetään täysin sun jalkojen altas pois. Pudotettiin taas jonkun isomman tahon puolesta kaveri maan pinnalle.

Tämä elämä on toisaalta tosi arvaamatontakin. Minullakin piti olla nyt omaa lomaa jonkin aikaa ja oli varmaan jotain suunnitelmia, mutta ne melkein kaikki meni tietenkin pipareiksi. No, levättyä tässä on nyt tullut ainakin. Ja nyt on kiva mennä yksin kertaisesti vain ihmisten ilmoille, vaikka ihan vain kauppaan. Kaikki tuntuu pitkän tauon jälkeen niin uudelta ja toisaalta luo sitä tunnelmaa, että elämä jatkuu taas.

Toisaalta sairauteni näytti taas jonkinlaisen todisteen elämän rajallisuudestakin. Vaikka pitäisit itsestäsi huolta ja kuntoilisit, niin silti kaikki voi pahimmassa tapauksessa päättyä koska tahansa. Siksi en oikein piittaa lähteä mukaan sellaiseen pelkkään suorittamisrumbaankaan.

Tuleehan siinä varmasti paljon suoritettua, mutta kaikkea muuta mahtavaa voi jäädä ohessa kokematta. Ja muut asiat sekä ihmiset voivat jäädä vähemmälle huomiolle.

Mahdolliset työt ja urat ovat varmasti isoja juttuja ja niitä on arvostettava, mutta minun kirjoissani ihminen on muutakin kuin pelkkä suorittaja. Ihminen on ihan vain vaikka elämästä nauttija.
Ja työn ja uran ohella täällä on minulle ainakin muitakin isoja juttuja, kuten tärkeät ihmiset, harrastukset, liikunta ja terveys ja mitä nyt sattuu milloinka olemaankin.

On tietenkin myös muistettava, että jokin työ ei ole kova juttu vain statuksen takia tai sen takia että on kova juttu päästä tekemään sellaista työtä. Onhan se varmasti sitäkin, mutta tuohan jokin parempi työ paremman ja varmemman toimeentulonkin.

En tiedä onko rahaa oltava välttämättä ylenmäärin, mutta ainakin sellain sopivasti. Sellain sopivasti, että voi tulevaisuuttaan hiukan paremmin rakentaa.

Jaaha, jos sitä kohta lähtis lähipubiin kenties ratkaisevaa finaalia katselemaan. Olen valitettavasti sellainen ihmistyyppi, etten osaa liian vakavasti lätkään suhtautua. Se on kiinnostava urheilulaji, mutta nämä edelliset kolme viikkoa on taas osoittanut sen, että elämässä on jotain vielä arvokkaampaakin.

Jääkiekkoa on mielekästä seurata, siitä on kiva ollut kirjoittaa juttuja ja joillekin se antaa elannonkin, mutta hoki on sittenkin "vain" hokia.

Ja siks toisekseen, en muuten ole niin ehdoton mielipiteissäni ja sanomisissani. Muutan mielelläni näkemyksiäni, jos on hyvä peruste. Jos joku vaikka sanoo samasta asiasta jotain fiksumpaa.