On nyt selviämässä siitä keuhkokuumeestaan, eilen illalla tuli saatua sairaalan päivystävältä lääkäriltä terveen paperit. Vielä, kun oppisi taas hengittämään normaalisti eikä jatkuvasti tarkkailisi saako henkeä vai ei, niin kyllä se luultavammin tästä alkaa taas tämä terveyspuoli iloksi muuttumaan.

Hitain askelin eteenpäin, vähitellen lisää liikuntaa, elämää ja ruokaa niin kyllä se luultavammin tästä. Pitää vain luottaa siihen, että keuhkot oikeasti taas toimivat eikä siitä tarvitse niin hirveästi huolta kantaa.

Olihan siinä vakava tauti, tietenkin kun puhutaan kuitenkin keuhkoista. Ja vielä vakavammaksi olisi voinut muuttua, jos sen parantamiseen ei olisi vakavuudella suhtautunut.

Ja voimat tuollainen keuhkokuume vei kyllä ihan täysin, nyt vasta on alkanut kunnolla palautumaan taas voimat tälle jätkälle. Ruokakin meni paremmin alas. Ei sillä etteikö se olisi maistunut hyvin tuon taudinkin aikana, mutta nyt sitä on ruvennut taas jaksamaan paremmin niellä.

Kaksi ja puoli viikkoa tuota tautia tuli sairastettua ja sen aikana tuli oltua lähinnä yksistään vain asunnossaan, kuin jossain BB-talossa konsanaan. Mutta kaiketi se tästä alkaa taas sujumaan, ja olen kohta terve kuin pukki.

Sitä ei arjen keskellä aina välttämättä muista arvostaa elämän perusasioita kuten terveyttä ja elämää itsessään, mutta tällaiset vakavat taudit pysäyttää samalla tietenkin miettimäänkin.

Mutta kaiketi se tästä taas alkaa lutviutumaan, toivottavasti ainakin.