Yhdeksän vuotta sitten 20. päivä oli perjantai ja silloin taisi muutenkin kulua runsaasti alkoholia. Kävin myös keittiötyövaatteet päälläni suihkussa, "kulta"suihkussa. Ja onnitteluja muistaakseni sateli, niitä tuli sekä sosiaalisessa mediassa että tekstiviesteillä. Valmistuin tuolloin restonomiksi. Valmistuin restonomiksi tasan yhdeksän vuotta sitten.
Restonomi on muun muassa keittiöalan esimiestutkinto. Opiskelin restonomiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa, Kauhajoen ravitsemisalan yksikössä ja suoritin opiskeluni siis Kauhajoella. Aloitin opiskeluni joskus syyskuussa 2005 ja valmistuin koulustani siis 20.3.2009 eli koulutukseni kesti noin kolme ja puoli vuotta.
Nyt valmistumisestani on kulunut jo yhdeksän vuotta ja on hyvä hetki hieman tutkailla, kuinka vuodet ovat kohdelleet tätä restonomia. Ovatko vuodet valmistumisen jälkeen vastanneet odotuksiin? Olenko saannut tehdä koulutustani vastaavaa työtä? Ja entäs nyt, kun olen ollut ja olen pitkäaikaissairaana? Onko minusta yhä keittiöalalle tai työelämään? Ovatko mahdolliset tietoni ja taitoni ehtineet ruostumaan? Mitä tälle vuonna 2009 valmistuneelle restonomille kuuluu tänään?
Valitettavasti vuodet valmistumisen jälkeen eivät ole kohdelleet tätä restonomia kovinkaan ruusuisesti. Yhdeksän valmistumisen jälkeistä vuotta ovat isossa kuvassa olleet melko iso pettymys. Olen päässyt tekemään restonomiksi valmistumiseni jälkeen jonkin verran oman alani töitä, mutta töitä joissa olisin pärjännyt matala-arvoisemmalla koulutuksellakin. Tuntui joskus jopa siltä, että olisin päässyt paremmin suoritustason tehtäviin mikäli minulla olisi ollut matalampi koulutus.
Vuodet valmistumisen jälkeen ovat siis toistaiseksi olleet pettymys. Töitä minulla onneksi riitti silloin, kun olin työkykyinen mutta mitään uraa ravitsemisalalla en ole ainakaan vielä onnistunut luomaan. Pärjäsin kyllä kouluelämässä suht hyvin, keskiarvoni muistaakseni 0-5 asteikolla oli 3,89 ja useammasta aineesta sain arvosanaksi nelosta ja vitosta, mutta silti pärjäämiseni työelämässä on ollut heikonlaista.
Etenkin siis siinä mielessä, että mitään uraa ravitsemisalalla en ole onnistunut luomaan. En ole myöskään päässyt tekemään täysin koulutustani vastaavaa työtä, töitä esimerkiksi ravitsemisalan ja keittiöalan esimiehenä, ravintola-alan yrittäjänä tai töitä markkinoinnin parissa. Jos olin koulussa joissakin aineissa liki pitäen mallioppilas, sitä en ole ollut työelämässä. Minulla ei voi mainostaa ex-kouluani, "hän pääsi valmistumisen jälkeen unelmatöihin", ehei, ei suinkaan.
Toisaalta kuinka paljon pitää olla sitten kuitenkin kiitollinen edes siitä että on saanut tehdä ylipäätänsä töitä? Minulla on ollut töitä useimmiten kuitenkin sen verran, että olen pystynyt elättämään itseni. Siis silloin työtilanteeni tässä mielessä oli hyvä, kun olin vielä työkykyinen. Tänä päivänä elämme kuitenkin melkein lamassa ja hyvät työpaikat saattavat olla kiven alla ja työttömyys taitaa olla iso ongelma maassamme.
Ja kuinka realistista se ylipäänsä edes olisi, että heti valmistuttuaan pääsisi unelmatöihin, esimerkiksi jonkin keittiön pomoksi? Vai pitääkö ensin nimenomaan kerryttää hiukan sitä työkokemustakin, että pääsee parempiin työtehtäviin?
Mistä se sitten johtuu että en ole aivan päässyt tekemään koulutustani vastaavaa työtä, minusta, koulutuksestani vai tämän päivän työmarkkinatilanteesta? Entä kuinka paljon pitää olla ylipäänsä kiitollinen siitä, että minulla on kuitenkin suht hyvä koulutus ja ehkä ilman tätä koulutusta en olisi päässyt tekemään niitäkään töitä mitä nyt olen tähän astisella "työurallani" päässyt tekemään.
Valmistumiseni jälkeen olen ennen kaikkea ollut töissä siellä missä olin jo kouluaikoina töissä eli ekstraajana ja lomittajana lomakoti Ilonpisarassa. Ilonpisarassa sain tehdä työvuoroja ihan kiitettävän paljon ja niillä vuoromäärillä pystyin ylläpitämään silloista elämääni. Ekstraajalle ja lomittajalle tuolla paikassa todella oli tarvetta.
Olen myös valmistumiseni jälkeen ollut töissä työntekijävuokrausfirma VMP:n kautta koulutuskeskus Tavastian keittiöllä, lähinnä tiskaajana ja keittiöapulaisena. Ja sitten olen ollut töissä ainakin myös Polarcupin henkilöstöravintolassa, tiskaajana, keittiöapulaisena ja "kylmäkokkina".
Työhistoriani on valmistumiseni jälkeen ollut melko kirjava. Tylysti sanottuna en ole kuitenkaan päässyt tekemään vasta kuin töitä ekstraajana ja vuokrausfirman kautta. Täten sanottuna työhistoriani ei välttämättä kuullosta kovin ihanteelliselta. Tässä mielessä en olekaan pärjännyt vielä ainakaan työelämässä valmistumiseni jälkeen kovin hyvin.
Tosin siinä mielessä sitten olen pärjännyt työelämässä hienosti, että olen kyllä ollut varsin pidetty työntekijä niissä paikoissa, joissa olen töissä ollut ja olen saannut arvosanaksi työtodistuksini sekä hyvää että kiitettävää. Olen saannut aina "jätettyä jalkani työpaikan oven väliin".
Elämäni valmistumiseni jälkeen on ollut muutenkin valmistumisen jälkeen melko kirjavaa. En välttämättä restonomiksi valmistuttuani valmistunut sille unelma-alalleni vaan löysin unelma-alani vasta restonomiksi valmistumiseni jälkeen.
Vuonna 2010 ryhdyin kokeilemaan monien kehujen saattelemana toimittajan töitä harrastuksena ja niistä innostuin niin paljon että aloin myös opiskelemaan journalismia sekä itsenäisesti aluksi että myöhemmin myös Tampereen avoimessa yliopistossa. Tein myös neljän vuoden ajan toimittajan töitä vähän myös palkkatyönä sekä ennen kaikkea harrastuksenani.
Innostuin journalismista niin paljon ja löysin siitä sen minun unelma-alani että kenties minun pitäisi jossain vaiheessa tulevaisuudessa jopa skipata keittiöala ja lähteä opiskelemaan journalismia ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Viestintä-ala kun kuitenkin tuntuu olevan se minun juttuni.
Jos kuitenkin jätämme viestintä-alan taka-alalle ja mietimme minua restonomina ja minua keittiöalan työntekijänä näin valmistumisen vuosipäivänäni niin on todettava, että elämäni valmistumiseni jälkeen on ollut todella melko kirjavaa.
Olen restonomiksi valmistumisen jälkeen löytänyt itselleni toisenkin alan, jossa pärjään hyvin ja jota voisin tehdä vielä keittiöalaakin ennemmin työkseni, eli viestintä-alan. Mutta olen myös valmistumisen jälkeen sairastunut psykoosi-nimiseen sairauteen ja alkoholismiin ja näiden sairauksien vuoksi toistaiseksi pudonnut kokonaan työelämästä pois.
Sairastuin psykoosi-nimiseen sairauteen ja alkoholismiin joskus vuoden 2015 keväällä ja 2015 syksyllä hakeuduin jopa sairaalahoitoon neljän kuukauden ajaksi. Olen viimeksi tehnyt töitä keittiöalalla tai ylipäänsä tehnyt töitä millä tahansa alalla vuonna 2014. Eli olen ollut pois työelämästä jo noin kolme-neljä vuotta.
Se on melko pitkä aika olla pois työelämästä ja keittiöalalta ja onkin aiheellista kysyä, onko se niin pitkä aika että olen pudonnut pois jo keittiöalan "rattailta". Ovatko työtaitoni ja tietoni ehtineet jo ruostumaan? Vieläkö minusta on keittiöalalle edes työntekijäksi ja kuinka kieroon työnantajat katsovat minua pitkän poissaoloni jälkeen?
Minunhan olisi pitänyt ennen kaikkea pystyä kartuttamaan työkokemustani keittiöalalla valmistumiseni jälkeen mahdollisimman paljon, mutta keväällä 2015 sairastuin psykoosi-nimiseen sairauteen ja ainakin siitä lähtien olen ollut pitkäaikaissairaana pois työelämästä.
Pitkäaikaissairaus taitaa olla aina paha juttu ja sen yhtenä varjopuolena on juuri se, että voi pudota työelämän ulkopuolelle. Kerrytetyt tiedot ja taidot saattavat ruostua ja unohtua sillä aikaa kun ei ole työkykyinen.
Ja voi jäädä jälkeen muihin työntekijöihin verrattaessa. Muut pystyvät tietenkin silläkin aikaa jatkamaan työelämäänsä normaaliin tapaan kun itse on sairaslomalla, muut kerryttävät työkokemustaan esimerkiksi keittiöalalta ja etenevät urallaan. Itse jää sairautensakin vuoksi junnaamaan paikalleen. Tai mikä pahinta, sairauden vuoksi ja työelämästä poissaolon vuoksi tapahtuu kehittymisessä taantumaa.
Millä sitten voisi edesauttaa tätä tilannetta, kun on työkyvytön sairauden takia? Tarkoituksenani on kuitenkin palata jonain päivänä takaisin työelämään ja mahdollisesti keittiöalalle. Ehkä minun pitäisi enemmän seurata keittiöalaa, mitä alalla tapahtuu ja mitkä ovat keittiöalan uusimpia trendejä? Lukea keittiöalaan liittyvää kirjallisuutta, alan lehtiä ja seurata mediaa siitä näkökulmasta mitä nimenomaan ravitsemisalalla tapahtuu?
Ja sitten voin pitää jossain määrin omia työkykyjäni yllä sillä että kokkaan kotonani ruokaa itselleni. Keittiöalan perustaitoja ei välttämättä onneksi pääse unohtamaan yhtä helpolla kuin vaikkapa biotekniikka-alan, kun keittiöalan perustaitoja tarvitsee kuitenkin päivittäisessä elämässä.
Ja pääsenhän minä tekemään keittiöalan hommia jonkin verran myös täällä Länsituulen jakelukeittiössä, Majakassa ja sekä Klubitalollakin. Lähitulevaisuudessa on aikomuksena myös että aloitan työkokeilun ja nimenomaan keittiöalalla. Siinä pääsen testaamaan mihin minusta nykyään on keittiöalan työtehtävissä.
Kokonaiskuvassa elämäni restonomiksi valmistumisen jälkeen ei ole ollut niin ruusuista kuin olisi voinut toivoa, mutta mikä olisi sitten ollut realistinen toive valmistumisen jälkeiseen elämään? Kuinka realistista se edes olisi ollut että olisi saannut heti unelmatyöpaikan esimerkiksi jonkin keittiön esimiehenä?
Toisaalta kai näin lama-aikana? ja työttömyyden ollessa muutenkin ongelmana Suomessa niin voi olla ihan tyytyväinen jo siihenkin, että on saannut tehdä töitä ja vielä omalla alallakin kuitenkin suht paljon ja on sen avulla pystynyt elättämään itsensä. On pärjännyt elämässään vaikkei olekaan kenties menestynyt?
Mutta toisaalta omana tavoitteena on tietenkin päästä jonain päivänä vaikka keittiöalan esimieheksi tai ravintola-alan yrittäjäksi ja vielä ainakaan nämä toiveet eivät ole toteutuneet. Ehkä jonain päivänä? Sitten kun on ensin selvinnyt tästä sairaudestakin.
Vai onko minusta enää keittiöalalle vai olenko pudonnut koko alalta pois sairauteni vuoksi?
Vuodet valmistumisen jälkeen ovat siis toistaiseksi olleet pettymys. Töitä minulla onneksi riitti silloin, kun olin työkykyinen mutta mitään uraa ravitsemisalalla en ole ainakaan vielä onnistunut luomaan. Pärjäsin kyllä kouluelämässä suht hyvin, keskiarvoni muistaakseni 0-5 asteikolla oli 3,89 ja useammasta aineesta sain arvosanaksi nelosta ja vitosta, mutta silti pärjäämiseni työelämässä on ollut heikonlaista.
Etenkin siis siinä mielessä, että mitään uraa ravitsemisalalla en ole onnistunut luomaan. En ole myöskään päässyt tekemään täysin koulutustani vastaavaa työtä, töitä esimerkiksi ravitsemisalan ja keittiöalan esimiehenä, ravintola-alan yrittäjänä tai töitä markkinoinnin parissa. Jos olin koulussa joissakin aineissa liki pitäen mallioppilas, sitä en ole ollut työelämässä. Minulla ei voi mainostaa ex-kouluani, "hän pääsi valmistumisen jälkeen unelmatöihin", ehei, ei suinkaan.
Toisaalta kuinka paljon pitää olla sitten kuitenkin kiitollinen edes siitä että on saanut tehdä ylipäätänsä töitä? Minulla on ollut töitä useimmiten kuitenkin sen verran, että olen pystynyt elättämään itseni. Siis silloin työtilanteeni tässä mielessä oli hyvä, kun olin vielä työkykyinen. Tänä päivänä elämme kuitenkin melkein lamassa ja hyvät työpaikat saattavat olla kiven alla ja työttömyys taitaa olla iso ongelma maassamme.
Ja kuinka realistista se ylipäänsä edes olisi, että heti valmistuttuaan pääsisi unelmatöihin, esimerkiksi jonkin keittiön pomoksi? Vai pitääkö ensin nimenomaan kerryttää hiukan sitä työkokemustakin, että pääsee parempiin työtehtäviin?
Mistä se sitten johtuu että en ole aivan päässyt tekemään koulutustani vastaavaa työtä, minusta, koulutuksestani vai tämän päivän työmarkkinatilanteesta? Entä kuinka paljon pitää olla ylipäänsä kiitollinen siitä, että minulla on kuitenkin suht hyvä koulutus ja ehkä ilman tätä koulutusta en olisi päässyt tekemään niitäkään töitä mitä nyt olen tähän astisella "työurallani" päässyt tekemään.
Valmistumiseni jälkeen olen ennen kaikkea ollut töissä siellä missä olin jo kouluaikoina töissä eli ekstraajana ja lomittajana lomakoti Ilonpisarassa. Ilonpisarassa sain tehdä työvuoroja ihan kiitettävän paljon ja niillä vuoromäärillä pystyin ylläpitämään silloista elämääni. Ekstraajalle ja lomittajalle tuolla paikassa todella oli tarvetta.
Olen myös valmistumiseni jälkeen ollut töissä työntekijävuokrausfirma VMP:n kautta koulutuskeskus Tavastian keittiöllä, lähinnä tiskaajana ja keittiöapulaisena. Ja sitten olen ollut töissä ainakin myös Polarcupin henkilöstöravintolassa, tiskaajana, keittiöapulaisena ja "kylmäkokkina".
Työhistoriani on valmistumiseni jälkeen ollut melko kirjava. Tylysti sanottuna en ole kuitenkaan päässyt tekemään vasta kuin töitä ekstraajana ja vuokrausfirman kautta. Täten sanottuna työhistoriani ei välttämättä kuullosta kovin ihanteelliselta. Tässä mielessä en olekaan pärjännyt vielä ainakaan työelämässä valmistumiseni jälkeen kovin hyvin.
Tosin siinä mielessä sitten olen pärjännyt työelämässä hienosti, että olen kyllä ollut varsin pidetty työntekijä niissä paikoissa, joissa olen töissä ollut ja olen saannut arvosanaksi työtodistuksini sekä hyvää että kiitettävää. Olen saannut aina "jätettyä jalkani työpaikan oven väliin".
Elämäni valmistumiseni jälkeen on ollut muutenkin valmistumisen jälkeen melko kirjavaa. En välttämättä restonomiksi valmistuttuani valmistunut sille unelma-alalleni vaan löysin unelma-alani vasta restonomiksi valmistumiseni jälkeen.
Vuonna 2010 ryhdyin kokeilemaan monien kehujen saattelemana toimittajan töitä harrastuksena ja niistä innostuin niin paljon että aloin myös opiskelemaan journalismia sekä itsenäisesti aluksi että myöhemmin myös Tampereen avoimessa yliopistossa. Tein myös neljän vuoden ajan toimittajan töitä vähän myös palkkatyönä sekä ennen kaikkea harrastuksenani.
Innostuin journalismista niin paljon ja löysin siitä sen minun unelma-alani että kenties minun pitäisi jossain vaiheessa tulevaisuudessa jopa skipata keittiöala ja lähteä opiskelemaan journalismia ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Viestintä-ala kun kuitenkin tuntuu olevan se minun juttuni.
Jos kuitenkin jätämme viestintä-alan taka-alalle ja mietimme minua restonomina ja minua keittiöalan työntekijänä näin valmistumisen vuosipäivänäni niin on todettava, että elämäni valmistumiseni jälkeen on ollut todella melko kirjavaa.
Olen restonomiksi valmistumisen jälkeen löytänyt itselleni toisenkin alan, jossa pärjään hyvin ja jota voisin tehdä vielä keittiöalaakin ennemmin työkseni, eli viestintä-alan. Mutta olen myös valmistumisen jälkeen sairastunut psykoosi-nimiseen sairauteen ja alkoholismiin ja näiden sairauksien vuoksi toistaiseksi pudonnut kokonaan työelämästä pois.
Sairastuin psykoosi-nimiseen sairauteen ja alkoholismiin joskus vuoden 2015 keväällä ja 2015 syksyllä hakeuduin jopa sairaalahoitoon neljän kuukauden ajaksi. Olen viimeksi tehnyt töitä keittiöalalla tai ylipäänsä tehnyt töitä millä tahansa alalla vuonna 2014. Eli olen ollut pois työelämästä jo noin kolme-neljä vuotta.
Se on melko pitkä aika olla pois työelämästä ja keittiöalalta ja onkin aiheellista kysyä, onko se niin pitkä aika että olen pudonnut pois jo keittiöalan "rattailta". Ovatko työtaitoni ja tietoni ehtineet jo ruostumaan? Vieläkö minusta on keittiöalalle edes työntekijäksi ja kuinka kieroon työnantajat katsovat minua pitkän poissaoloni jälkeen?
Minunhan olisi pitänyt ennen kaikkea pystyä kartuttamaan työkokemustani keittiöalalla valmistumiseni jälkeen mahdollisimman paljon, mutta keväällä 2015 sairastuin psykoosi-nimiseen sairauteen ja ainakin siitä lähtien olen ollut pitkäaikaissairaana pois työelämästä.
Pitkäaikaissairaus taitaa olla aina paha juttu ja sen yhtenä varjopuolena on juuri se, että voi pudota työelämän ulkopuolelle. Kerrytetyt tiedot ja taidot saattavat ruostua ja unohtua sillä aikaa kun ei ole työkykyinen.
Ja voi jäädä jälkeen muihin työntekijöihin verrattaessa. Muut pystyvät tietenkin silläkin aikaa jatkamaan työelämäänsä normaaliin tapaan kun itse on sairaslomalla, muut kerryttävät työkokemustaan esimerkiksi keittiöalalta ja etenevät urallaan. Itse jää sairautensakin vuoksi junnaamaan paikalleen. Tai mikä pahinta, sairauden vuoksi ja työelämästä poissaolon vuoksi tapahtuu kehittymisessä taantumaa.
Millä sitten voisi edesauttaa tätä tilannetta, kun on työkyvytön sairauden takia? Tarkoituksenani on kuitenkin palata jonain päivänä takaisin työelämään ja mahdollisesti keittiöalalle. Ehkä minun pitäisi enemmän seurata keittiöalaa, mitä alalla tapahtuu ja mitkä ovat keittiöalan uusimpia trendejä? Lukea keittiöalaan liittyvää kirjallisuutta, alan lehtiä ja seurata mediaa siitä näkökulmasta mitä nimenomaan ravitsemisalalla tapahtuu?
Ja sitten voin pitää jossain määrin omia työkykyjäni yllä sillä että kokkaan kotonani ruokaa itselleni. Keittiöalan perustaitoja ei välttämättä onneksi pääse unohtamaan yhtä helpolla kuin vaikkapa biotekniikka-alan, kun keittiöalan perustaitoja tarvitsee kuitenkin päivittäisessä elämässä.
Ja pääsenhän minä tekemään keittiöalan hommia jonkin verran myös täällä Länsituulen jakelukeittiössä, Majakassa ja sekä Klubitalollakin. Lähitulevaisuudessa on aikomuksena myös että aloitan työkokeilun ja nimenomaan keittiöalalla. Siinä pääsen testaamaan mihin minusta nykyään on keittiöalan työtehtävissä.
Kokonaiskuvassa elämäni restonomiksi valmistumisen jälkeen ei ole ollut niin ruusuista kuin olisi voinut toivoa, mutta mikä olisi sitten ollut realistinen toive valmistumisen jälkeiseen elämään? Kuinka realistista se edes olisi ollut että olisi saannut heti unelmatyöpaikan esimerkiksi jonkin keittiön esimiehenä?
Toisaalta kai näin lama-aikana? ja työttömyyden ollessa muutenkin ongelmana Suomessa niin voi olla ihan tyytyväinen jo siihenkin, että on saannut tehdä töitä ja vielä omalla alallakin kuitenkin suht paljon ja on sen avulla pystynyt elättämään itsensä. On pärjännyt elämässään vaikkei olekaan kenties menestynyt?
Mutta toisaalta omana tavoitteena on tietenkin päästä jonain päivänä vaikka keittiöalan esimieheksi tai ravintola-alan yrittäjäksi ja vielä ainakaan nämä toiveet eivät ole toteutuneet. Ehkä jonain päivänä? Sitten kun on ensin selvinnyt tästä sairaudestakin.
Vai onko minusta enää keittiöalalle vai olenko pudonnut koko alalta pois sairauteni vuoksi?
Hei Ville, joskus polku vie vähän eri tavalla kuin ajatteli. Tärkeätä on kuitenkin se, että nyt on tässä hyvin näin. Sulla on hyviä kykyjä, ainakin nyt tuo kirjoittaminen, siinä olet hyvä. Ja kun olet paljon kokenut kaikkea, niin se antaa hyvät lähtökohdat moneen juttuun. Oma homma löytyy kyllä. Ilon päiviä on edessä, niitä odotellessa päivä kerrallaan mennään. Kiiru ei ole valmiissa maailmassa. Tsemiä!
VastaaPoistaVielä jatkan, voisiko olla että esim jollain kulmalla pystyisit yhdistää kirjoittamisen ja keittämisen. En nyt meinaa keittokirja mutta kyllähän ruuanlaittoon tarinoita liittyy. Haastatellakin voi ihmisiä ruuanlaiton ääressä jne. Ota idea harkintaan :)
VastaaPoista