Veljeytemme oli sellaista millaista sen parhaimmillaan pitää ollakin

Rakas veljeni Ismo,

Sanoinko koskaan, kuinka tärkeä olet minulle? Olit parhaimpia kavereitani, kallisarvoinen ystäväni. Vietimme paljon aikaa yhdessä, olimmehan melkein samanikäisiä, sillä ikäeromme oli vain neljä vuotta.

Veljeytemme oli vahvaa laatua. Olen suorastaan ylpeä siitä, kuinka vahva side meillä veljeksillä oli. Olimme kuin vastakkaisilla rannoilla seisovat paalut, jotka kannattelivat välissään betonista siltaa. Veljeytemme oli oikeastaan sellaista millaista sen parhaimmillaan pitää ollakin. 

Minun on oltava kiitollinen edes siitä ajasta, jonka sain viettää kanssasi. Etenkin lapsuuteni olisi ollut huomattavasti tylsempi ilman lähes samanikäistä veljeäni.

Mieleeni muistuu monia hetkiä ja monia muistoja lapsuusajoiltamme. Yhteisiä muistojamme. Kuinka laskettelimme pikkuautoja parkkitalosta alas, pelasimme pihapalloa kotitalomme lumisella takapihalla ja leikimme järvivesissä useilla karavaanialueilla. Nuo hetket, kun saisin nauttia uudelleen.

Edes kerran olisin halunnut haastaa sinut vielä pihapallomatsiin. 

Sinua vastaan kilpaileminen oli parasta, mitä olen koskaan elämässäni kokenut. Niissä kisoissa oli aina mukana erityistä tunnetta, kuin Suomi-Ruotsi- maaotteluissa. Sen vuoksi niin paljon toisiamme vastaan varmaan kilpailimmekin. Onnekseni minä kuittasin lähes aina NHL-peleissä Stanley cup-voitot joukkueelleni.

Viimeisinä yhteisinä vuosinamme mukaan illanviettoihimme astui alkoholi, olit hauskaa känniseuraa. Niin kuin viimeisen kesäsi juhannuksenakin, jussibileet kaverisi kotona on elämäni yksi parhaimmista juhannuksistani. Ne olivat niin loistavat, että arvoltaan sopivat liki täydellisesti läheisten veljesten viimeiseksi yhteiseksi kokemukseksi. Millaisiksi ne jäivätkin.

Tuntuu kuin menehtyessäsi minustakin olisi revitty puolet pois. Elämäni on sortunut kuin se vertauskuvassani mainitsemani silta poistettaessa vastakkaisen rannan paalun.

Tänään on 10.maaliskuuta ja olisi sinun syntymäpäiväsi. Olisit täyttänyt 38 vuotta. Olisit täyttänyt, jos olisit vielä luonamme, mutta et ole. Elämä on raakaa, julmaa ja epätasa-arvoista. Miksi sinun piti poistua keskuudestamme jo niin nuorena? 

Elämäsi jäi kesken, se päättyi aivan liian varhain. Sinulta jäi isoja asioita kokematta elämässäsi ja sinulta jäi valtaosa elämästäsi nauttimatta.

Sinulla oli jäljellä viikko kesälomaasi sinä heinäkuisena perjantaina, kun menehdyit. Olit suunnitellut reissun Itävaltaan jo kaverisi luokse, mutta se jäi tekemättä. Siskosi poika Veikko oli silloin vasta reilun vuoden, et ole Veikon rinnalla ihastelemassa hänen varttumistaan vauvasta nuoreksi jätkäksi. Ja onhan siitä aikamoinen jätkä jo tullutkin, voi kunpa voisit nähdä hänet.

Et koskaan ehtinyt mennä vihille ja saada omia jälkeläisiä. Tai kokea sitä riemua, kun olisit päässyt lukuisan työvuoden jälkeen vihdoin ansaitulle eläkkeelle. Sinulta jäi kaikki tämä kokematta, sinulta jäi iso osa elämää elämättä.   

Elämäsi riistettiin sinulta liian varhain. Yhä mietin sitä samaa kuin heti menehtymisesi jälkeen ja tulen aina pohtimaan, miksi? Minkä vuoksi sinun oli menehdyttävä niin nuorena?

Minkä takia elämä on niin epätasa-arvoista? Sinun piti poistua keskuudestamme niin varhain, mutta me muut saamme vielä jatkaa taipalettamme täällä. Osaamatta sitä aina edes täysin arvostaa. Se tuntuu epäreilulta. 

Olet aina ajatuksissani, vaikka haudallasi olen käynyt liian harvoin. Muistan ja kunnioitan sinua muulla tavoin. Muistelen sinua, luonnettasi, tekojasi ja yhteisiä hetkiämme. Olit rakas ja tärkeä minulle, veljeni. Olit minulle tuki, turva ja paras kaveri. 

Olit lisäksi hyvätahtoinen, rento, luotettava ja auttavainen. Olit meistä se järkevämpi, neuvoit ja rauhoittelit usein minua.  

Muistan sinut myös innokkaana penkkiurheilijana. Ja varmasti sinunkin suureksi sankariksi olisi noussut menehtymisesi jälkeen ainakin kaksi olympiakultaa ja yhden maailmanmestaruuden voittanut hiihtäjäsuuruus Iivo Niskanen.

24. helmikuuta, kun Iivo Niskanen voitti olympiakultaa 50 kilometrin kuninkuusmatkalla ja Porilaisten marssi alkoi soimaan vihdoin myös Pyeongchanginkin olympialaisissa, minulle tuli ajatus mieleen, olisitpa sinä minun kanssani jakamassa tämän hetken. 

Hyvää syntymäpäivää sinulle veljeni sinne pilven reunalle,

T. Ville