Iso askel eteenpäin!

Elämäni on menossa vihdoin hyvään suuntaan. Sain maanantaina työeläkevakuutusyhtiöstä Varmasta myönteisen päätöksen. Sen mukaan minulla on oikeus työeläkelakien mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen eli siihen työkokeiluun. Kunhan minulla on vain esittää kuntoutussuunnitelma. 

Minullahan on ollut jo pidemmän aikaa selvillä paikka, jossa suoritan tämän työkokeilun. Suoritan työkokeilun hämeenlinnalaisen Päivärinteen palvelutalon keittiössä, keittiö Unelmassa. Keittiö Unelma on suurkeittiö ja samalla jakelukeittiö, josta ruoat kuljetetaan joka päivä myös tänne Länsituuleen. Keittiö Unelmasta kuljetetaan ruokia päivittäin myös muihin Erityisasuntosäätiön asumisyksiköihin. 

Tämähän nyt on selkeä edistysaskel elämässäni. Maanantaina käydään täältä Länsituulesta tukihenkilöni kanssa tuolla Päivärinteen keittiöllä tapaamassa tämän keittiön emäntää. Tuolloin varmaankin alamme laatimaan myös tätä tarvittavaa kuntoutussuunnitelmaa. 

Pitkään tässä on oltukin jo pois kunnollisesta työelämästä. Käynhän minä toki kolme kertaa viikossa tuolla työtoiminta Majakassa ja teen siellä kerrallaan kolmen tunnin työvuoroja mutta todellisessa työelämässä olen viimeksi muistaakseni ollut joskus vuonna 2014. 

Vuosina 2014-2015 kärsin alkoholismista ja kuljeskelin elämän laitapoluilla, 2015 syksyllä sairastuin taas siihen psykoosi-nimiseen sairauteen ja jouduin neljäksi kuukaudeksi sairaalahoitoon mielenterveyspuolelle. Sen jälkeen olen asunut täällä Länsituulessa ja koittanut kuntoutua taas työkykyiseksi ja nyt sitten elämässäni tapahtuu siis selkeä muutos parempaa kohti, aloitan työkokeilun joka on taas tosiaan yksi iso askel eteenpäin kuntoutumisessani ja paluussani takaisin työelämään. 

Tietenkin odotan työkokeilua sekä innolla että jännittyneenä. Olenhan ollut aika kauan pois varsinkin keittiöalan työtehtävistä, kuinka tulen pärjäämään työkokeilussa? 

Mitäs muuta minulle tällä hetkellä kuuluu? Olen viime päivinä ainakin nukkunut taas tosi vähän. Kahtena edellisenä päivänä heräsin jo siinä neljän- puoli viiden aikaan aamulla, kun aloin katselemaan suorana lähetyksenä NHL-jääkiekkoilua. Tänään piti nukkua sitten pidempään, mutta säpsähdin tänäänkin jo hereille puoli kuudelta aamulla enkä saanut enää unta. Otti hieman kupoliin herätä noin aikaisin. Kun olisi kuitenkin ollut mahdollisuus nukkua pitempäänkin.

Jääkiekko kuuluu elämääni tällä hetkellä melko vahvasti. Se kuuluu melkein päivään jokaiseen ja tuntuu vähän turhanpäiväiseltä päivittää Facebookkiinkaan enää että hei, katselen jääkiekkoa! Sen ihmiset varmaan muutenkin jo arvaavat, kun katselen jääkiekkoa miltei päivittäin.

Onhan jääkiekon seuraamiseen käyttämäni aika tässä tämän syksyn aikana kasvanut entisestään. Nyt kun minulla on tuo Telian all star-passi niin näen pelejä aika paljon, sekä Liiga-, NHL- että myös KHL-kiekkoilua. Viime vuonnakin vielä kävin lähinnä vain HPK:n peleissä, niissä mihin sain kausikortin käyttööni enkä nähnyt juuri muuta kiekkoilua kun ei minulla ollut edes tietokonetta itselläni johon olisin voinut hommata maksukanavia että olisin nähnyt lätkääkin enemmän. 

Nyt kaikki on kuitenkin muuttunut kun minulla on oma tietokone ja hommasin siis sen Telian all star-passin. Ja se näkyykin nykyään erittäin hyvin koneellani. Vaihdoin selainta jolla käytän tuota all star-passia ja se tosiaan tepsi, nyt lähetykset on teknisesti erinomaisia. 

Koitan tänne blogiinikin kirjoitella tosiaan siitä jääkiekosta tekstejä. Se on se minun uusi juttusarjani jossa yritän opetella analysoimaan jääkiekkoa hieman paremmin. Nyt kun näen lätkää selvästi aiempaa enemmän niin luulisi että siinä oppisi myös tuntemaan jääkiekkoa enemmän lajina. 

Kovin paljoa klikkauksia nuo jääkiekkojuttuni eivät kerää mutta kirjoittelenkin niitä lähinnä omaksi ilokseni. Ja kyllä se välillä lisää kiinnostusta katsella jotain yksittäistä peliä kun samalla koittaa tehdä tulkintoja ottelusta. 

Tänään on myös pyhäinpäivä. Isä pisti viikolla viestiä ettei ole tänään kotona eli tuskin käydään haudoilla tänään. Veljeni hauta nyt olisi vielä siedettävän fillarimatkankin päässä mutta jätän silti haudoilla käymiset tänään väliin ja käyn joku toinen kerta viemässä kynttilät äitini ja veljeni haudoille. 

Tämä syksy on mennyt kovin nopeasti. Nyt on jo marraskuu ja kuukauden päästä voidaan taas alkaa touhottaan joulua. Tänä viikonloppuna ei tule urheilua niin paljoa kuin parina viime viikonloppuna. Viime lauantainakin vietin kuitenkin urheilun parissa aikaa sellaiset rapiat 17 tuntia. 

Siinä ei sitten muuta oikein ehtinyt tekemäänkään kuin penkkiurheilemaan. Nyt jää aikaa sitten taas muuhunkin elämään, kohta alan laittaa esimerkiksi ruokaa ja pitäisi myös siivota. Minun oma imurini on vieläkin rikki mutta olen saanut tilapäisesti luvan käyttää tämän Länsituulen imuria.

Ei tässä tällä kertaa muuta. Minua harmittaa kun ei ole kuvia taaskaan liittää tähän blogitekstiin. Pitäisi ruveta ottamaan enemmän kuvia niin olisi kuvituskuvia käyttää täällä blogissakin. Valoa kohtihan tässä siis mennään! Ei välttämättä luonnossa mennä valoa kohti kun eletään loppusyksyä ja on pimeää mutta kuvaannollisesti mennään valoa kohti ainakin minun elämässäni. On tapahtumassa selvää muutosta kohti parempaa elämää.