Ikimuistoinen kevät

Tarkoituksella valvoin näinkin myöhään ja juhlat täällä sen kuin vain jatkuivat. Jotenkin haikeaakin mennä nukkumaan kun huomenna sitten pitäisi palata taas arkeen kiinni, mutta jos tekee niin että panostaa alkupäivän niihin pakollisiin juttuihin ja loppupäivän taas fiilistelee. Voihan sitä juhlia vaikka kuinka pitkään, niin pitkään kun juhlituttaa. Mutta pakko tehdä välissä muutakin ettei koko elämä karkaa ihan lapasesta.

Kaikkea mahdollista ja mahdotontakin olen kirjoitellut moneen paikkaan jo mestaruudesta. Siis jumalauta, mestaruudesta! Kyllä tämä varmaan ainakin vähän sekoitti mielenkin, mieletön juttuhan tämä on ollut niin minulle kuin muillekin uskollisille kannattajille ja seuralle itselleen. Hienoa että tällaista sain vielä uudelleenkin kokea, kevään 2006 jälkeen. Iltalehtikin totteli tänään nimeä Kultalehti, olisi varmaan sitä kyllä totellut Kärppienkin voittaessa mestaruuden.

Kerrassaan mieletön keväthän tämä on ollut. Kaikki ne oheisjutut on ollut ikimuistoisia mitä tässä samallakin on tapahtunut kun HPK on kirjoittanut hienoa tarinaa kaukalossa. Minun kohdallani ennen näkemättömät panostukset fanivarustukseen (musta-oranssisset verkkarit, kasvovärit, finaalikengät, hiusten värjääminen mustiksi), kisakatsomon pyörittäminen täällä kuntoutuskeskuksessa ja sen somistaminen finaalikatsomoksi asiaan kuuluvin koristein. Kerhon tunnusbiisien soitattaminen kevään aikana kyllästymiseen asti. Kyllä, niihinkin voi kyllästyä kun niitä tarpeeksi usein soittelee.

Ja sitten se tarina minkä HPK kirjoitti siellä itse kaukalossa. Loistava oranssinen kevät ollut. Ja minä olen elänyt siinä mukana täysillä ja sydän on välillä ollut todella koetuksella. Jännittävä, hieno kevät ollut ja lopussa seisoi todella kaunis kiitos. Kyllä nyt riittäisi muisteltavaa taas vanhana kiikkustuoliin jos sinne asti elän.

Ainakin 25 vuotta tässä on tuota Kerhoa tosiaan vähintään kannatettu, joku voisi sanoa ehkä jopa fanitettu. Äidin maidosta se HPK:n kannustaminen minuun jo tarttui, ja siitä asti olen varmaan seurannut jääkiekkoa kun olen jotain siitä lajista ymmärtänyt eli ihan pienestä naperosta lähtien. En nyt vieläkään mielestäni kuitenkaan kovin vanha ole. Paljon on tullut koettua lätkän parissa ja varsinkin sitten valitettavasti niitä tappioita, kakkaa ja pahojakin takaiskuja on tullut koettua vuosien varrella ja katkeran kalkin maku on tullut tutuksi. 

Kyllä ajattelin kun jatkoajalle mennään Kärppiäkin vastaan että niinköhän tässä taas joutuu maistamaan sitä katkeraa kalkkia niin kuin Tshekkiä vastaan silloin joskus 2000-luvun molemmin puolin 1999 ja 2001. Mutta ei jouduttu, vaan HPK ratkaisi jatkoajalla mestaruuden itselleen. Maistuu nämä isommat voitot vaan entistä paremmalta kun on saanut maistaa niin monet kerrat sitä tappion karvasta makua. 

Mutta nyt vähitellen yöpuulle jos vaan malttaa mennä. Tässä käy kuitenkin vieläkin kierroksilla ja se nukkuminenkin yhä voi olla hankalaa kun tekisi mieli vain soitattaa asiaan kuuluvaa juhlamusiikkia ja kelata sitä Markus Nenosen jatkoaikamaalia sekä juhlakuvaa jäältä, pukukopista ja torilta. Mutta ehtii sitä varmaan sitten taas huomennakin, ainakin illalla.

Alkoholia en ole nauttinut vieläkään yli kahteen vuoteen ja en kaivannut alkoholia juhliinkaan. En tiedä mitä se alkoholi olisi sitten lisää tuonut juhlintaan? Jos joku olisi osannut loihtia juhlamieleni alkoholilla vielä rennommaksi ja iloisemmaksi, niin sehän nyt melkoinen ekspertti olisi ollut.

Kyllä kun sitä on fanittanut näinkin kauan jo yhtä ja samaa seuraa, joutunut vuosien varrella maistamaan paljon sitä tappionkin karvasta makua ja kokenut jääkiekon parissa yhtä sun toista niin kyllä se mestaruus ja sen juhliminen tuntuu ihanalta ilman alkoholiakin. 

Oi Kerho on niin ihana!