Unelmasta tuli taas totta

Tähän kärkeen heti suloinen, mahtava ja kultainen tiedotus: Hämeenlinnan Pallokerho on jääkiekon Suomen mestari vuosimallia 2019! Meidän HPK-väen päivä koitti, se koitti ja Kerho kultaa voitti!

Oi Kerho on. Oi Kerho on niin ihana!

Seitsemäs ja ratkaiseva finaali Kärppien ja HPK:n välillä miteltiin lauantaina 4.5 ja tuon pelin voitti jatkoajan jälkeen HPK maalein 2-1. Kerholle jatkoaikamaalin laukoi ajassa 75.24 Markus Nenonen. Nenonen ratkaisi Kerholle sen liigahistorian toisen miesten Suomen mestaruuden. Ensimmäisen kerran kultaa HPK voitti keväällä 2006 eli kolmetoista vuotta sitten.

Riemu oli ylimmillään.

HPK:n Suomen mestaruus on käsittämättömän iso asia HPK:n seuralle ja varmasti myös sen kaikille kannattajille. Mukaan luettuna myös allekirjoittanut, minullekin Kerhon Suomen mestaruus on erittäin iso asia. Se on unelmien täyttymys, numero kaksi. Ensimmäisen kerran unelma täyttyi keväällä 2006 ja nyt heti melkein perään vuonna 2019. Tippa on tullut linssiin jo monesti tässä Suomen mestaruuden ratkeamisen jälkeen.

Oi Kerho on. Oi Kerho on niin ihana!

Takana on ikimuistoinen viikonloppu. Pelin katselin täällä Länsituulen kisakatsomossa ja olihan se huuto jotain tajunnan räjäyttävää jatkoaikamaalin synnyttyä. Hattu lensi päästä kauaksi lattialle ja riemu oli käsin kosketeltava. Ja se huuto, sellaista ei varmaan ole ennen kuultukaan täällä Länsituulessa. Vain ihme enää piti rakennuksen katon paikallaan.

Oi Kerho on. Oi Kerho on niin ihana!

Pelin jälkeen lähdin sitten torille. Koko sen ajan kun kävelin torille niin kuuntelin kovalla älypuhelimestani asiaa kuuluvia biisejä. Minulla ei ollut kuulokkeita käytössä vaan kaikki musiikkikappaleet raikuivat hienosti ympäristöönkin. Sain kuulla siinä sitten kävelymatkani varrella ihmisiltä Kerho-huutoja ja auton torvien ääniä. Ne torven äänet ei kuitenkaan olleet pahantahtoisia vaan ne olivat ilon ja riemun ääniä.

Älypuhelimestani raikui muun muassa kappaleet Poika saunoo, Se on siellä, Lujaa tulee HPK, Onnellinen mies ja We are the Champions!

Oi Kerho on. Oi Kerho on niin ihana!

No Hämeenlinnan torilla olin sitten lauantai-illalla ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä yhteensä viisi tuntia ja siellä oli ihan mieletön tunnelma. Sielläkin rummutettiin samoja kappaleita kuin mitä minä olin soittanut älypuhelimellani plus sitten esimerkiksi Den glider iniä, jota en ollutkaan vielä siinä vaiheessa tajunnut soittaa. No se odotettu illan kohokohta eli HPK:n joukkueen tulo torille tapahtui siinä puoli kahden aikaan lauantai-sunnuntai vastaisena yönä. Se oli ihan mahtavaa kun joukkue tuli sinne ja se räjäytti sen torin lopullisesti iloon.

No takaisin asunnollani olin siinä noin kolmen aikaan yöllä. Siinä sitten vielä fiilistelin mestaruutta ja join alkoholitonta kuoharia ja kuuntelin asiaankuuluvaa musiikkia jälleen. Nukkumaan menin viiden aikaan sunnuntai-aamuna. Enkä kovin kauaa edes nukkunut vaan heräsin sitten jälleen juhlimaan heti seitsemän aikaan sunnuntai-aamuna.

Ei siinä paljoa malttanut nukkua vaan heti oli herättävä uuteen päivään juhlimaan jälleen Suomen mestaruutta. Ei näin isoja asioita kuitenkaan joka päivä tapahdu ja tästä riemusta oli ja on osattava ottaa kaikki irti. Sunnuntaina menin sitten taas siinä iltapäivällä viiden aikaan Hämeenlinnan torille ja sielä olin tuolloin noin kolme tuntia. Myös HPK:n joukkue saapui torille jälleen noin kello kuudelta illalla. 

Oi Kerho on. Oi Kerho on niin ihana!

Olen vältellyt vastaamasta kysymykseen miltä nyt tuntuu? Se on sellainen kysymys, mihin minulla ei riitä sanat kertomaan sitä tunnetta mikä mielessäni on. Tunne Kerhon Suomen mestaruuden voittamisen jälkeen oli niin taivaallisen, infernaalisen mahtava.

Ilman alkoholia täällä on juhlittu jälleen mestaruutta, mutta kun ilokin tulee aidosti suoraan sydämestä niin mihin sitä alkoholia edes tarvitaan? Juhlatunnelmani on ollut niin huipussa jo muutenkin, että en usko että alkoholi olisi sitä tunnelmaa enää voinut mitenkään lisää kohottaa.

Hämeen Sanomillakin oli sunnuntaina toinen nimi.

Oi Kerho on. Oi Kerho on niin ihana!

Mutta kyllähän tämä hienolta maistuu ja tuntuu tämä HPK:n Suomen mestaruus. Niin paljon on katkeraa kalkkia joutunut näiden monien vuosien varrella jääkiekon takia maistamaan ja nielemään että on kerrassaan loistavaa että kerrankin kävi näinkin.

HPK on Suomen mestari vuosimallia 2019! Ja vielä tänäänkin ollut juhlahumu päällimmäisenä mielessä ja on ollut vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Mutta eiköhän sitä heti huomenna ehdi myös panostamaan työn hakuun ja muihin tärkeisiin asioihin.

Silloin kun on juhlan aika niin on tärkeää osata myös juhlia! Ja onhan täällä osattu juhlia, se on aina hienoa se yhteenkuuluvuuden tunne tällaisina aikoina. Jotain niin ainutlaatuista. Kun ihan ventovieraatkin ihmiset huutelevat minulle HPK-huutoja.

 Oi Kerho on. Oi Kerho on niin ihana!