Tästä ei panokset
enää kohene. Tästä ei ottelun arvo enää nouse. Liigan finaalit
ovat edenneet siihen pisteeseen asti että mestari ratkaistaan
viimeisessä mahdollisessa finaalipelissä!! Voittaja on siis mestari
ja häviäjän jää tyytyminen hopeamitaleihin.
Tänään on tosiaan myös HPK:lla iso mahdollisuus napata historian toinen miesten Suomen mestaruus ja se olisi todella loistava juttu. Mestaruus on enää vain yhden voiton päässä, mutta se tässä on pahinta että niin ikään myös kilpakumppani Kärpät on sen yhden voiton päässä mestaruudesta.
Mestaruus olisi jotain sellaista mistä pikkuseuran fanina saa lähinnä vain haaveilla. 2006 tuo haave tuli todelliseksi ja HPK voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Silloin suhtauduin asiaan jotenkin sellain että ikään kuin ne torijuhlat, Suomen mestaruus olisivat jotenkin ainutlaatuista mutta ähäkutti! Nyt on jälleen mahdollisuus vuolla kultaa.
Näin lähellä HPK ei ole ollut Suomen mestaruutta kuin yhden kerran ainakaan oman elämäni aikana ja silloin HPK marssi keväällä 2006 mestaruuteen. Nyt HPK on tosiaan jälleen vain voiton päässä mestaruudesta.
Mutta tuo matka sinne päätyyn asti on vielä kuitenkin melko pitkä ja kivikkoinen sillä pitäisi voittaa kuitenkin Kärpät niiden omalla kotikentällään Oulussa. Mutta mitä olen seuraillut HPK:n kannattajien ja fanien luottoa omaan seuraansa niin aika korkealla tasolla on luotto mestaruuteen ja se on hyvä asia.
Olen miettinyt mitkä sanat äiti tässä tapauksessa olisi pojalleen kirjoittanut. Lähes jokaisen muun tärkeän pelin ja MM-finaalien alla sekä jälkeen äiti muistutti poikaansa aina että se on sitten kuitenkin vain jääkiekkoa. Ja ei saa mennä niin tunteisiin että tulee ylilyöntejä. Mutta kerran äiti laittoi viestin jossa kertoi että hänen mielestäänkin se kulta tulee huomenna ja aiotko mennä torille? Tämä oli keväällä 2011.
Mieltäni lämmitti kun Kauhajoen Karhubasket huomioi omilla Facebook-sivuillaan eilen oranssin väriyhteyden jääkiekkoseura HPK:hon ja toivotti paljon tsemppiä huomiseen game seveniin! Tämä oli komeasti tehty, oikein miehen työ. Arvostan.
Mitä tässä nyt sitten osaisi muuta kirjoittaa? Vähän sellainen tunne että tekisi mieli nyt hehkuttaa tätä game seveniä, mutta kannattaako sitä sen enempää hehkuttaakaan? Ei tule sitten pahimmassa tapauksessa liian suuria pettymyksiäkään.
Kun suosikkijoukkueet jääkiekossa ovat Leijonat ja HPK niin ei niin kovin montaa kertaa ole päässyt juhlimaan isoja voittoja vaan ennemminkin on täytynyt opetella tottumaan pahoihinkin pettymyksiin. Ehkä sitten tänään olisi Meidän päivä?
Alkoholittomat kuoharit pistän kylmään. Tänään on joka tapauksessa juhlan aika. Kävi pelissä sitten mitä tahansa. Kevät on ollut niin upea!
 |
| Tältä on näyttänyt finaalien ajan Länsituulen kisakatsomo. |
Tänään on tosiaan myös HPK:lla iso mahdollisuus napata historian toinen miesten Suomen mestaruus ja se olisi todella loistava juttu. Mestaruus on enää vain yhden voiton päässä, mutta se tässä on pahinta että niin ikään myös kilpakumppani Kärpät on sen yhden voiton päässä mestaruudesta.
Mestaruus olisi jotain sellaista mistä pikkuseuran fanina saa lähinnä vain haaveilla. 2006 tuo haave tuli todelliseksi ja HPK voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Silloin suhtauduin asiaan jotenkin sellain että ikään kuin ne torijuhlat, Suomen mestaruus olisivat jotenkin ainutlaatuista mutta ähäkutti! Nyt on jälleen mahdollisuus vuolla kultaa.
Näin lähellä HPK ei ole ollut Suomen mestaruutta kuin yhden kerran ainakaan oman elämäni aikana ja silloin HPK marssi keväällä 2006 mestaruuteen. Nyt HPK on tosiaan jälleen vain voiton päässä mestaruudesta.
Mutta tuo matka sinne päätyyn asti on vielä kuitenkin melko pitkä ja kivikkoinen sillä pitäisi voittaa kuitenkin Kärpät niiden omalla kotikentällään Oulussa. Mutta mitä olen seuraillut HPK:n kannattajien ja fanien luottoa omaan seuraansa niin aika korkealla tasolla on luotto mestaruuteen ja se on hyvä asia.
Olen miettinyt mitkä sanat äiti tässä tapauksessa olisi pojalleen kirjoittanut. Lähes jokaisen muun tärkeän pelin ja MM-finaalien alla sekä jälkeen äiti muistutti poikaansa aina että se on sitten kuitenkin vain jääkiekkoa. Ja ei saa mennä niin tunteisiin että tulee ylilyöntejä. Mutta kerran äiti laittoi viestin jossa kertoi että hänen mielestäänkin se kulta tulee huomenna ja aiotko mennä torille? Tämä oli keväällä 2011.
Mieltäni lämmitti kun Kauhajoen Karhubasket huomioi omilla Facebook-sivuillaan eilen oranssin väriyhteyden jääkiekkoseura HPK:hon ja toivotti paljon tsemppiä huomiseen game seveniin! Tämä oli komeasti tehty, oikein miehen työ. Arvostan.
Mitä tässä nyt sitten osaisi muuta kirjoittaa? Vähän sellainen tunne että tekisi mieli nyt hehkuttaa tätä game seveniä, mutta kannattaako sitä sen enempää hehkuttaakaan? Ei tule sitten pahimmassa tapauksessa liian suuria pettymyksiäkään.
Kun suosikkijoukkueet jääkiekossa ovat Leijonat ja HPK niin ei niin kovin montaa kertaa ole päässyt juhlimaan isoja voittoja vaan ennemminkin on täytynyt opetella tottumaan pahoihinkin pettymyksiin. Ehkä sitten tänään olisi Meidän päivä?
Alkoholittomat kuoharit pistän kylmään. Tänään on joka tapauksessa juhlan aika. Kävi pelissä sitten mitä tahansa. Kevät on ollut niin upea!
 |
| Tänään on juhlat! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!