Kun minusta tuli rivityöntekijä

Sain yllättyä tällä viikolla iloisesti keskiviikkona eli 16.päivä syyskuuta kun oli palkkapäivä. Odotin saavani palkkaa sillä kertaa vain noin 500-600 euroa mutta sainkin palkkaa lopulta noin 1650 euroa. Mikä selittää sitten tuon ison eron luulon ja todellisen palkkatulon välillä? No, luulin saavani palkkaa vain syyskuun kahdelta ensimmäiseltä viikolta mutta sainkin palkkaa lopulta koko syyskuulta. Myös siis jo palkkaa ennakkoon syyskuun kahdelta viimeiseltäkin viikolta. 

Kaiken lisäksi luulin jo tästä palkasta perittävän ulosottoonkin rahaa mutta vielä ei ulosotto ennättänyt napata rahaa tästä palkasta. Sainkin siis nyt komean summan palkkaa eli noin 1650 euroa. Tiedän, ei varmasti ole iso summa rahaa monien muiden mielestä mutta minulle tuo on jo ilahduttavan suuri summa. Verrattuna siihenkin tulotasoon mikä minulla oli pitkään kun olin kuntoutujana ja työttömänä. 

Luulen että kun ulosotto alkaa pidättämään rahaa palkastani niin tuloni jäävät suunnilleen samalle tasolle kuin mitä ne olivat työkokeilunkin aikana. Mutta taas, luulo ei ole kyllä tiedon väärtti ja sitten kun ulosottoon alkaa menemään palkastani rahaa niin pienentyyhän toivottavasti edes se ulosotossa oleva velkamäärä ja pääsen ehkä siitä jopa jonain päivänä eroon kokonaan. Nythän minulla on ulosotossa enää velkaa vain noin 3400 euroa, mikä on aikas vähän jo. Joskushan tuo summa on ollut pitkälti yli 9000 euroa. 

Töissä sujuu puolestaan ihan hyvin. Tuntuu että pääsen koko ajan vain paremmin ja paremmin sisälle työkuvioihin ja nyt alan tuntemaan itseni myös samanarvoiseksi muiden keittiön työntekijöiden kanssa. En ole enää vain se työkokeilija vaan ehkä enemmän. Tasa-arvoinen muiden kanssa, niin sanottu rivityöntekijä. Olen muiden työntekijöiden tavoin saanut itselleni myös vihdoin työpaikan avaimet haltuuni ja sainpas tällä viikolla osallistua myös keittiöhenkilökunnan palaveriin. 

Tällaisiin palavereihin en saanut silloin osallistua kun olin vielä työkokeilija. Enkä jäänyt ihan vain tuppisuuksikaan palaverissa vaan uskalsin tuoda omiakin mielipiteitä esille, kertoa muun muassa mielipiteeni siitä kuinka keittiön ilmapiiri on mennyt eteenpäin sinä aikana kun minä olen siellä töissä ollut ja kertoa myös esimerkiksi havaintoni siitä kuinka olen alkanut kiinnittämään enenevässä määrin huomiotani siihen kun ei ole sitä tai tätä raaka-ainetta keittiöllä.

Minäkin olen mielestäni aika herkästi aina mainitsemassa epäkohdista keittiöllä. Valittaminen ei sinänsä kuulu toimintatapoihini mutta jos näen jotain ongelmia, epäkohtia, puutteita niin pyrin näistä aika herkästi ilmoittamaan. Jos vain hoksaan asian. Joskus mietin että sanonko liian herkästi asioista mutta sitten kun jätän jotain sanomatta niin olen hetken päästä saanut tajuta sen että olisi tuostakin vain kannattanut mainita. 

Minun toimenkuvanihan on tosiaan muuttunut melko paljonkin nyt työpaikallani lyhyessäkin ajassa. Kun menin viime vuoden lokakuun puolivälissä Ilveskodin keittiölle niin olin pitkään lähinnä vain salaattityöntekijän apulainen. Sitten kesällä aloin toimimaan myös pääkokin apulaisena välillä ja nyt kun olen aloittanut oikein palkkatyöt niin olen päässyt yksin tekemään salaattivuoroja, iltavuoroja ja nyt olin myös toisen työntekijän kanssa tämän viikonlopun töissä. 

Uusissa työtehtävissä riittää muistettavaa ja opittavaa paljon mutta luotto on kova että se siitä ajan kanssa alkaa sujumaan. Keittiön emäntä on kuitenkin painottanut sitä että minua ei jätetä heti yksinäni työtehtävieni ja vuorojeni kanssa vaan sitten vasta kokeillaan yksin jäämistä kun minulla alkaa olemaan varma olo että pärjään. 

Ja tämän viikonlopun olin tosiaan myös töissä. Tein nyt sunnuntaina ja eilen lauantaina työvuorot aikavälillä 8.00-16.00. Viikonloppuisin keittiöllä on paljon rauhallisempaa kuin arkisin kun ruokaa ei lähde talosta ulos ollenkaan vanhusten koteihin. Vaan ruokaa tehdään ja jaetaan vain laitoksen sisällä. Ja henkilökuntaakin on keittiöllä töissä viikonloppuisin vain kaksi henkilöä. 

Minä en ollut moniin vuosiin viikonloppuisin töitä tehnytkään vaan rytmini elämässä oli pitkään ollut arjet töitä ja viikonloput vapaana mutta nyt se hieman muuttui. Kyllä minulle viikonlopputyöt olivat kuitenkin entuudestaan tuttuja kun esimerkiksi Ilonpisarassa töissä ollessani olin hyvin usein viikonloppuisin töissä. Mutta varsinkin tällaisena aikana kun tapahtumia ei juuri ole viikonloppusinkaan niin on minulle se ja sama olenko milloin töissä ja milloin vapaalla. Kunhan myös vapaapäiviä on aina silloin tällöin. 

Työt sujuivat tänä viikonloppuna ihan hyvin mielestäni. Toimenkuvaani kuului lähinnä talon asukkaiden auttaminen ja passaaminen ruokasalissa, salaattien valmistus ja tiskaaminen. Salaattejakin meni paljon vähemmän nyt viikonloppuna kuin mitä arkena eli salaattipisteellä ei paljoa työtä ollut tehtävänä. 

Huomenna on vielä iltavuoro eli olen töissä aamukymmenestä iltakuuteen ja sitten olisi yksi vapaapäivä. Odotan niin kovasti vapaapäivääni, pitäisi vain välillä keksiä jotain tekemistä vapaapäivällekin ettei vain kaikkia vapaita tule maleksittua kotosalla.