Jääkiekolla on ollut aina melko iso osa minun elämässäni. Ja se on merkinnyt minulle välillä muutakin kuin vain pelkästään lajia jota seuraan suurella kiinnostuksella. Olen aina viihtynyt hyvin lätkämatseissa kyllä ja käynyt melko aktiivisesti peleissä viime vuosina varsinkin kun siihen on ollut myös hyvä mahdollisuus. Olen tykännyt aina myös katsella jääkiekkoa televisiosta. Se on rentouttavaa.
 |
| Minä Keväällä 2019. |
Olen ollut elämässäni siitä hienossa asemassa että olen päässyt minäkin kokemaan ja näkemään jääkiekon parissa melko paljon. Tykkään seurata lajia mutta välillä Jääkiekko on tosiaan ollut minulle muutakin kuin laji jonka seuraamisesta nautin.
Oikeastaan voisi ajatella ja muistella niin että ne aktiivisimmat vuoteni jääkiekon parissa elin sen jälkeen kun muutin opintojeni päätyttyä Kauhajoelta takaisin Kanta-Hämeeseen. Opiskeluvuosien aikana pääsin harvakseltaan käymään lätkäpeleissä koska opiskelin siis Kauhajoella, lähinnä korispitäjässä ja melko kaukana lätkäkaupungeista. Kotiin takaisin muutettuani vuonna 2009 kaikki taas kuitenkin muuttui olennaisesti.
Tuolloin aloin käymään HPK:n peleissä taas aktiivisesti ja hiljalleen aloin tykkäämään myös esikannustajan roolista vai miksi sitä voisikaan kutsua. Aloin tuolloin myös pukeutumaan oikein fanivaatteisiin ja toimin usein sinä kannattajana joka oli ensimmäisten joukossa kannustamassa omiaan. Muut seurasi sitten esimerkkiä. Tykkäsin tuolloin esikannattajan roolista sillä se tunne kun muut lähti mukaan kannustukseen oli hieno.
Samaan aikaan pääsin hyvin sisään niihin fanipiireihin ja aloin tuntemaan niitä aktiivisempia muita HPK-kannattajia. Tätä edes auttoi se että vuodesta 2009 alkaen tai ehkä jo aiemminkin aloin käymään varsin aktiivisesti myös vieraspelireissuilla. Ja voi Luoja kuinka hauskoja nämä vieraspelireissut vasta olivatkaan. Vieraspeleihin kuljettiin busseilla ja usein bussissa oli varsin hyvä tunnelma. Tunnelman luontiin alkoholilla oli painava vaikutus. Minäkin tuohon aikaan vielä käytin alkoholia. Vieraspelireissut toivat hyvin lisää sisältöä siihen perus lätkän seuraamiseen.
Vieraspelireissut olivat varsin hauskoja, yhteisöllisiä ja sosiaalisia tapahtumia. Joskus nämä reissut suuntautui kauaksikin, esimerkiksi yhden vuorokauden aikana teimme kerran reissun Kuopioon asti ja takaisin Hämeenlinnaan. Toisinaan vieraspelireisut olivat myös yön yli reissuja.
Muistaakseni vuoden 2010 syksyllä elämässäni tapahtui sitten jääkiekon parissa uusi merkittävä käänne. Kaipasin tuolloin lisää sisältöä elämääni uuden harrastuksen merkeissä ja koska monet olivat kehuneet kirjoitustaitojani niin lähdin tekemään harrastuksenani vapaaehtoistoimittajan hommia sen nimiseen harrastuspohjalta toimivaan lehteen kuin Jatkoaika.com. Noita harrastetoimittajan hommia tein sitten noin neljän vuoden ajan ja kirjoitin juttuja tuolloin siis jääkiekosta.
Innostuin kirjoittamisesta harrastukseni myötä todella paljon ja pääsin tutustumaan harrastukseni avulla myös moneen hienoon jääkiekkoilijaan ja muuhun jääkiekon parissa vaikuttavaan henkilöön. Minun jutuksi ja bravuuriksi nousivat harrastukseni parissa siis etenkin kirjoittaminen ja pelaajien haastatteleminen. Tein monia pitkiäkin ja syvällisiäkin haastatteluja ja niitä oli sangen mielenkiintoista tehdä.
Se perustyö harrastuksestani oli kirjoitella etenkin HPK:n jääkiekko-otteluista ennakoita ja peliraportteja sen Jatkoajan verkkolehden sivuille mutta kun hommat sujuivat hienosti ja rohkeutta tuli lisää niin aloin tekemään myös kolumneja, mielipidekirjoituksia ja pelaajien sekä muiden toimihenkilöiden haastatteluita lehteen.
Tein esimerkiksi pitkät jutut aikoinaan uransa päättäneestä Jyrki Louhesta ja HPK-ikoni Marko Tuulolasta. Tuo juttuni Jyrki Louhesta oli varmaan ikimuistoisin juttuni ja siitä sain paljon positiivista palautetta. Yksi maajoukkuetoiminnnassa mukana ollut henkilö pyysi minulta jopa lupaa käyttää juttua opintomateriaalina maajoukkueen luennoilla.
Ja olikohan sitten syksyllä 2011 jo kun silloinen Ilta-Sanomiin Kerhon peleistä lyhyitä raportteja kirjoittanut jo edesmenneen paikallisen toimittajalegendan Timo Lainesalo tytär Iina Lainesalo lähti opiskelemaan ja kysyi minua hänen tilalleen aputoimittajaksi myös Ilta-Sanomiin ja minä tietenkin suostuin.
Kirjoitin parin kauden ajan lyhyitä raportteja Ilta-Sanomiin HPK:n kotipeleistä ja jaoin niitä legendaarisia Is-tähtiä ottelujen jälkeen. Yhdellä kaudella pääsin jopa jäälle jakamaan tähtikiekot pelaajille ottelun loputtua.
Ja toimittajan hommia tehdessä innostuin niin paljon kirjoittamisesta ja viestinnästä että aloin opiskelemaan myös verkko-opintoina viestintää Tampereen avoimessa yliopistossa. Nuo opinnot jäivät vaan minulta kesken kun sitten sairastuinkin mielenterveydellisesti.
Paljon olen siis saanut minäkin kokea jääkiekon parissa ja se on välillä ollut minulle muutakin kuin vain lätkää. Joskus olen saanut jopa rahaa näistä hommista tosiaan, muistaakseni sain noista IS-hommista 120 euroa niistä peleistä mistä kirjoitin lehteen myös raportin ja 50 euroa peleistä joissa jaoin vain tähdet. Ja nämä tienestit olivat vain lisätienestiä sen oheen että kävin silloin vuorotyössä.
Monet hienot muistot tulvivat nyt mieleeni. Jatkossa jääkiekko on ehkä minulle vain enää laji jota seuraan suurella kiinnostuksella mutta muistot, niitä ei voi pyyhkiä mielestäni kukaan.
Ja tässä pariin kirjoittamaani ikimuistoisimpieni juttujen joukkoon lukeutuvaan tekstiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!