Mitä minä sairauslomalaisena ajattelen?

Koen olevani vastuullinen ja melko tunnollinen työntekijä. Teen työt sovitusti ja sen suurempia valittamatta ja olen ollut harvoin sairauslomalla työurani aikana. En koe olevani mikään lintsari tai saikuttaja. Jos olen ollut sairauslomalla niin olen mielestäni aina ollut aiheesta saikulla. Sairauslomia minulla onkin ollut varmasti vähän koko työhistoriani aikana. 

Nyt kuitenkin parin viime viikon aikana olen ajautunut melkoiseen sairauslomakierteeseen. Puhutaan ehkä minun pisimmästä sairauslomaputkesta jo nyt. Minulla on ollut jo pitkään jalkapohjissa kipuja työvuorojeni aikana. Pari viikkoa sitten ne äityivät jo niin pahaksi että minun oli käytävä lääkärissä. Sain viikon sairauslomaa ja koska vielä vapaapäiviäkin oli sopivasti niin olin silloin jo lopulta puolitoista viikkoa yhteen kyytiin pois töistä. 

Tämän viikon keskiviikkona kävin kokeilemassa työntekoa. Kivut olivat vähän hellittäneet sairauslomani aikana. Jos kivut olivat jo ennen sairauslomaa 4-10 asteikolla luokassa 9-10 niin nyt keskiviikkona kivut olivat enää luokkaa 6-8. Mutta kun kipuja vielä selkeästi kuitenkin oli ja keskiviikon-torstain välisenä yönäkin kärsin kivuista ja yöunet jäivät vähäisiksi kipujenkin takia niin päätin torstaina taas marssia lääkärin vastaanotolle. Olin torstaina töissä noin kuusi tuntia, lähdin töistä silloin 12.15 ja menin töistä suoraan lääkäriin. Lääkäri kirjoitti minulle taas koko loppuviikon sairauslomaa. 

Nyt olenkin ajautunut jonkinlaiseen sairauslomakierteeseen. Tämän ja viime viikon aikana olen tehnyt vain yhden täyspitkän ja yhden vajaan työpäivän. Muuten olen ollut vapailla ja sairauslomalla. Ne jalkapohjathan minulla on kipeänä olleet ja nyt viimeksi lääkäri kirjoitti minulle jopa nyt reseptin tulehduskipulääkkeeseen. 

Mutta nyt ei ollut tarkoitus niinkään käydä läpi sairauslomakertomustani vaan sitä mitä minä sairauslomistani ja sairauslomalaisena itse ajattelen. Minulla on vähän erikoinen tilanne, en ole ollut nyt selkeästikään työkykyinen sillä minulla on ollut jalkapohjissa töissä ja etenkin töissä koviakin kipuja. Mutta sitten taas kotona en ole niin huonossa kunnossa ollut ja en ole niin paljoa kärsinyt kivuista. Lepotilassa kun nämä kivut eivät yleensä tunnu. Olenkin miettinyt tosissani sitä olenko aiheesta sairauslomalla. Onko minulla nyt sitten kuitenkaan tarvetta olla saikulla? 

Kun kotona oloni ja kuntoni on niin hyvä niin on siinä väkisinkin tullut miettineeksi että miksen ole sitten töissä? Mutta kun töissä kivut ovat välillä olleet pahojakin, pyörineet jo kipuasteikolla siellä luvuissa 9-10 niin olen lopulta ajatellut että kyllä tämä huilitauko varmasti hyvää tekee ja on aiheellinen.

Sitten se kai aika klassinen ajattelu. Mitä ne muut minusta ajattelee? Pitävätkö ne nyt minua kovanakin saikuttajana. Vaikka itse olen aina karsastanut ja vältellyt tuota mielikuvaa. Ettei minusta vaan koskaan niin ajateltaisi. Olenkin aina hakenut sairauslomaa vain kun minulla on oikeasti siihen ollut tarvetta, jos silloinkaan ja niin koen nytkin tehneeni. 

Sairauslomasta voi kokea syyllisyyttäkin. Harva meistä on korvaamaton töissä mutta silti sitä miettii onko minulla varaa olla saikulla, kuinka ne muut pärjäävät siellä töissä nyt ja kokee jonkinlaista syyllisyyttä sairauslomastaan. Käy itsekin läpi omaa kuntoonsa ja kipuja  ja miettii onko minulla nyt aihetta oikeasti olla sairauslomalla. Ja ajattelee että sillä samalla varmaan ne muutkin spekuloivat. Mikä sillä nyt muka on? 

Toisaalta koen omasta kunnostani ja kivuistani muutenkin syyllisyyttä. Johtuuko kivut sittenkin minun liikakiloistani? Olenko liian huonosti pitänyt itsestäni huolta? Ja olen liian lihava? Ja sekä valinnut sittenkin huonot kengät. Olenko minä sitten kuitenkin syyllinen omiin kipuihini?

Sitten taas kuitenkin, lääkäri on kirjoittanut minulle tutkittuaan minut niin sairausloman. Se on lääkärin määräämä sairausloma ja tietenkin siihen pitää luottaa että se on kirjoitettu aiheesta ja pätevästä syystä. Sekä toisaalta, olin lopulta fiksukin kun hain sairauslomaa ja kävin kivuistani lopulta lääkärissä enkä vain mennyt kipujen kanssa hamaan tappiin asti eteenpäin hampaat irvessäkin. Nyt on aiheesta kirjoitettu minulle lepotauko ja se pitää siihen lepäämiseen myös hyödyntää. Tehden jumppaliikkeitä vähän samassa.

Täytyy kuitenkin muistaa pitää huolta siitä ettei liika mukavoidu siihen sairauslomaankaan ja töistä poissa olemiseen etenkään nyt kun lepotilassa kotona kuntoni on suht hyvä. Heti kun se on taas vain mahdollista niin täytyy olla valmis taas tekemään töitä ja toivottavasti se on mahdollista taas jo ensi viikolla! Menen nimittäin taas ainakin huomenna kokeilemaan työn tekoa ja minun olisi tarkoitus olla töissä maanantaista perjantaihin...