tiistai 14. syyskuuta 2021

Taisteilija, ahkera ja nautiskeilija. Sellainen minä olen.

Luonteenpiirteitä joilla haluaisin minua kuvailtavan ovat taistelija ja selviytyjä, perkeleen ahkera, positiivinen, hauska ja huumorintajuinen sekä en tiedä onko tämä viimeinen niinkään luonteenpiirre mutta urheiluhullu. Jotkut ovat luonnehtineet minua myös luovaksi ja idearikkaaksi persoonaksi.

Täytän tänään 37 vuotta ja ajattelin kerrata menneet vuodet lyhyesti tekstin muodossa. Mutta voi olla että lupasin liikaa itselleni, haukkasin jo liiankin ison täytekakun palan sillä minunkin elämässäni on jo 37 vuodessa ehtinyt tapahtumaan paljon. Elämän kerranhan tästäkin elämästä saisi jo aikaan, novellin, romaanin, eepoksen... Mitä näitä nyt on?

Mutta koitetaan saada puristettua tiivistelmä menneistä vuosistani. Se tylsä alku eli synnyin todella 14.9.1984 ja asuin lapsuuteni ja nuoruuteni Hattulassa, tarkemmin ilmaistuna Pellonperällä Parolassa. Muksuna isoja haaveammattejani olivat joko jääkiekkotoimittaja tai oman leirintäalueen pyörittäjä. Minusta tuli kuitenkin lopulta työntekijä keittiöalalle.

Lapsuuteni ja nuoruuteni eivät olleet mitään ruusuilla tanssimista. Olin ala-asteella ja yläasteella rankasti koulukiusattu, lukiossa olin yksinäinen ja syrjitty sekä Parolannummella suorittamassani armeijassakin taas sama kiusaaminen jatkui. Sain kuitenkin suoritettua koulut ja armeijat. Esimerkiksi Parolan lukiosta valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2003.

Jo nuoruudessani jouduin oppimaan sen että elämä ei ole aina helppoa ja jos jotain halusi saada elämässä sen eteen piti tehdä töitä. Ja lisää hyvää asennetta työntekoa kohtaan opetti äitinikin. Ensimmäisiä työpaikkojani oli Pekolan ala-aste jossa työskentelin parina kesänä äitini apulaisena siivoojan tehtävissä. Silloin ei aina työt maittanut mutta äitini opetti minut tekemään töitä ääntäänkin välillä korottaen.

Siitä lähtien olenkin aina luottanut siihen että uuttera ja ahkera työnteko tuottaa hedelmää. En välttämättä ole niitä kaikkein taitavimpia ja osaavampia tekijöitä mutta olen yrittänyt työnteolla paikata mahdollisia puutteitani.

Työpaikkojani ovat muuten Pekolan koulun lisäksi olleet muun muassa Parolan Rosolli, jossa olin erittäin pidetty työntekijä just ennen kaikkea ahkeruuteni vuoksi. Työpaikkojani ovat olleet myös lomakoti Ilonpisara ja nyt viimeisimpänä ja nykyisenä työpaikkanani toimiva Ilveskoti. On minulla varmaan enemmänkin työpaikkoja ollut mutta just nämä tulevat parhaiten mieleeni. Ilonpisarasta on muistoihini jäänyt se varsinkin kuinka hyvä ja tiivis työyhteisö siellä oli ja sieltä ajoilta minulla on yhä hyviä kavereita ja tuttavia. Ilveskoti on taas mielestäni sitten kuitenkin jopa paras työpaikkani missä olen koskaan töissä ollut.

Olen asunut lähes koko ikäni Hämeessä, 21-vuotiaaksi asti porukoiden nurkissa Parolassa ja jo myös 11 vuoden ajan täällä Hämeenlinnassa eri osoitteissa. Poikkeuksen tekee kuitenkin ammattikorkeakouluopiskeluvuoteni kun asuin vuodet 2005-2009 Kauhajoella. Ja lopulta minusta sitten valmistuikin Kauhajoella keittiöalan restonomi eli esimerkiksi esimies. Lapsuuden haaveammattejani olivat lätkätoimittajan tai leirintäalueen yrittäjän työt mutta lopulta kuitenkin keittiöalalle olen päätynyt. No, osin sattumien ja virheidenkin myötä päädyin keittiöalalle. Tarkoitus oli lähteä ensin opiskelemaan restonomi-linjaa jossa olisi enemmänkin matkailualan opetusta. 

Lapsuuden toista haaveammattiani eli lätkätoimittajan töitä tein aikoinaan harrastuksenani ja vapaaehtoistyönäni vuosina 2010-2014 sen nimisessä verķkolehtitoimituksessa kuin Jatkoaika.com. Vahvuuksiani omasta mielestäni tuossa työssä olivat kirjoittaminen, nopea tekstin tuottaminen ja haastatteleminen. Tein muun muassa monia pitkiä ja syvällisiäkin, noin tunnin mittaisia haastatteluja jääkiekkopelaajien kanssa. Ja tuotti harrastustoiminta sen verran hedelmääkin aikoinaan että pääsin niiden kautta pariksi vuodeksi tekemään oikein palkkatoimittajan ja etenkin peliraportoijan hommia Ilta-Sanomiin. 

Ja niin kuin jo sanottua, ei elämäni ole aina ollut helppoa ruusuilla tanssimista. Lapsuudessa ja nuoruudessa kärsin rankasta koulukiusaamisesta ja syrjimisestä, vuosina 2007-2012 jouduin nuorella iällä kokemaan vuodet kun niiden aikana menehtyi niin perheemme rakas lemmikkikoira, täti, äiti, veli ja vielä enokin. Sekä 2008 koulussani Kauhajoella tapahtui järkyttävä ampumistragedia mutta minä olin onnekseni tuolloin tuona päivänä opinnäytetyötäni kirjoittamassa kotonani. Vuosina 2014-2015 aloin taas itse kärsimään mielenterveys-ja pahoista alkoholiongelmista. 

Noista ongelmista olen kuitenkin nyt hyvää vauhtia kuntoutumassa ja selviämässä. Vuodesta 2015 lähtien olen ollut muun muassa mielenterveyskuntoutuja mutta sitä en ainakaan virallisesti ole enää. Oma viimeisin kärsimyksen tieni on päättymässä ja elämäni on taas vahvasti nousujohteista. Minulla on työpaikka ainakin vuoden loppuun saakka, olen selvinnyt ja maksanut pois etenkin alkoholiongelmien vuoksi aiheutuneet ulosottovelat ja olen saanut myös maksutietorekisterini niin puhtaaksi ettei minulla ole enää maksuhäiriömerkintöjä. 

Elämä on nyt hyvää ja on kiva viettääkin tällaisena aikana syntymäpäivää. Kun juuri murheita ei ole. Mutta aina elämä ei tosiaan ole ollut yhtä iisiä, mutta uskon että vaikeudet ja välillä karikotkin ovat muovanneet minusta melko positiivisen persoonan. En välttämättä aina jaksa hymyillä mutta pienistä en hätkähdä enää, este on este mutta vain hidaste ja näen monissa asioissa paljon hyvää. 

Rahat käytän mieluiten nautintoihin. Eli olen varmaan toisaalta nautiskelijakin. Tykkään kuluttaa rahaa esimerkiksi kotimaan matkusteluun ja jos se olisi nyt mahdollista niin myös elämyksiin. Elämä on lähinnä kokemista varten, ei tavaroiden haalimista varten. Minun mielestäni. 

Tykkään myös seurata urheilua ja liikkua itsekin. Luulenkin että minusta on osin kirjoitettu laulu Urheiluhullu sillä minäkin muistan ne nuoruusvuoteni elävästi ja sen kuinka velttoilin silloin.... Nyt olen taas ollut jo monet vuodet aktiivinen liikkujakin. 

Tällaista se minun elämäni on ollut tähän asti...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!