sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Ennätyspitkä sairauslomakierre

Olen ajautunut työurani toistaiseksi ehdottomasti pisimpään sairauslomakierteeseen. Olen ollut työelämässä yhteensä reilun kymmenen vuoden ajan ja kertaakaan aiemmin en ole ollut vastaavassa tilanteessa kuin mitä nyt. Ennen sairaslomat ovat ylipäänsä olleet minulle harvinaisia ja sairauslomien pituudet ovat olleet noin yhden-kolmen päivän pituisia. Ja sairauslomieni syyni ovat aiemmin olleet lähinnä vain perinteistä flunssaa, mahatautia tai unettomuutta. Nyt olen ensimmäistä kertaa sairauslomalla kropassa olevien kipujen vuoksi. 

Tämä on niin ainutlaatuinen sairauslomakierre että en ole ennen ajatellut tällaisen olevan minullekin edes mahdollista. Olen ollut sairauslomalla nyt 29. syyskuuta lähtien ja olen menossa töihin seuraavan kerran vasta ensi viikon viikonloppuna. Eli sairausloman pituudeksi tulee yhteensä ainakin kuukausi. Olen saikuttanut nyt noin viikon mittaisissa putkissa, olen käynyt kyllä välillä kokeilemassa työntekoa yhden tai parin hassun vuoron verran, todennut kipujen olevan yhä pahat ja käynyt taas lääkärissä. Lääkäri on sitten kirjoittanut minulle lisää sairauslomaa.

Edelliset kaksi-kolme vuotta olen itse asiassa kärsinyt jo samoista mystisistäkin jalkapohjakivuista. Ja nämä kivut ovat olleet pahimmillaan aina töissä. Toisaalta, sinnikkäästi minä jaksoin kipujen kanssa töitä tehdäkin kunnes tuli sitten mitta täyteen, kivut yltyivät jo liian pahoiksi ja oli hakeuduttava työterveyslääkäriin. Siitä se toivottavasti ehkä pitkäkin tie kivutonta elämää kohti taas alkoi ja ikävä kyllä alkoi joksikin aikaa myös saikuttaminenkin.

Sairauslomakierteeni pituudeksi tulee kaikkiaan ainakin kuukausi mutta pahimmillaan voidaan kyllä joutua puhumaan jopa pidemmästäkin sairauslomasta. Jos kivut eivät hellitä edelleenkään, tämän nykyisenkään sairausloman jälkeen. Olen päättänyt hoidattaa nyt jalkani mahdollisimman hyvään kuntoon. Oli kipujen syynä nyt sitten mikä tahansa. Ja pidän tärkeänä että on selkeä suunnitelma miten kipujen hoidon kanssa edetään. Eli suunnitelma on nyt se että käyn torstaina ensi viikolla jalkaterapiassa Tampereella ja muuten vedän viikon verran vielä lepoa. Jos näidenkään jälkeen eivät jalat ole kunnossa niin sitten on pakostakin varmaan edessä jo tarkemmat jatkotutkimukset jossain sairaalassa.

Minulle sairauslomalle jääminen ei ole koskaan helppo paikka ja päätös. Minulle työ ja töissä pärjääminen on kuitenkin melko tärkeä asia sekä olen tunnollinen ja hyvin töihin sitoutunut työntekijä. On aina vaikeaa tehdä päätös siitä tarvitseeko sitä lääkäriä vai ei. Laiskottaako minua vain vai onko kyseessä oikeasti todelliset pahat kivut? Vielä kun nytkään kukaan muu ei pääse pääni sisälle tarkistamaan millaiset kivut ovat vaan minun pitää tehdä päätös esimerkiksi lääkärin tarpeesta itse. Lääkärikin tekee sitten kyllä myös sen päätöksen sairausloman tarpeestakin.

Elämä sairauslomalla on niin paljon erilaisempaa kuin työssä käyvällä ja siksikin on välillä vaikeaakin jäädä sairauslomalle. Kun on työelämässä elämä on niin paljon kiireisempää, hektisempää ja työn täytteistä. Sairauslomalla elämä on aika lailla pysähtyneistä, olen myös niin periaatteellinenkin että sairaslomalla vedetään lähinnä lepiä, jolloin vapaa-aikaelämäkin on paljon hiljaisempaa.

Minulla on myös sairauslomalla aina tapana miettiä ja murehtia sitä mitä muut ajattelevat sairauslomastani ja onko minulla todella siis tarvetta saikulle vai olenko vain laiska? Mutta kyllähän tälläkin kertaa kivut ovat todellisia ja sairauslomakin on ihan perusteltu. Mieltä rassaa myös kuitenkin se epätietoisuuskin koska ei ole täyttä varmuutta siitä mikä jalkojani vaivaa ja milloin todella palaan töihin pidempiaikaisesti?

Ja aina mennään kuitenkin terveys edellä. Tai ainakin pitäisi mennä. Työtkään eivät ole sitten kuitenkaan niin tärkeitä että todennäköisesti tällainen minuakin nyt vaivaava ehkä vakavakin jalkapohjavaiva ei menisi töiden edelle. Pitkään kuitenkin tein töitä kipujen kanssa mutta nyt on tärkeintä saada koivet kuntoon. Peli olikin vihelletään poikki ennen kuin kivut olisivat käyneet jo liian pahoiksi. Kivut ovat olleet kuitenkin pahimmillaan töissä joten tuskin työn teko täysin hyväkään on jalkapohjakivuille tehnyt.

Toisaalta myös töihin paluuyritykset ovat rassanneet mieltäni koska on pitänyt olla täysin rehellinen siitä tuleeko työn teosta mitään, vaivaatko kivut yhä? Tarvitseeko käydä vieläkin lääkärissä? Pääni sisälle ei kuitenkaan tosiaan kukaan muu pääse kurkkaamaan joten vain minä itse tiedän miltä kivut oikeasti tuntuvat.

No, tärkeää on nyt sekin että ei lannistu vaan jaksaa luottaa parempaan huomiseen. Välillä se toivon pitäminen yllä on kuitenkin vaikeaa koska aika montaa konstia kipujen hellittämiseksi tässä ollaan kuitenkin jo yritetty ja monenlaista syytä kipuihin spekuloitu. 

2 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä hyvä asenne. Toivotaan, että pääset pian takaisin sorvin ääreen terveenä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Iso kiitos positiivisesta palautteestasi. Se piristi kyllä mieltäni.

    Asenne kun on just ollut se johon olen panostanut kaikkien näiden vuosien aikana. En ole aina niitä taitavampia tekijöitä mutta tavoitteenani on aina ollut paikata mahdollista taitovajetta just kovalla asenteella. Lisäksi ahkeran asenteen lisäksi asennettani voi kai kuvata myös sanalla positiivinen, se on ainakin tavoite. Myös.

    Ja nyt tuli fiilis että tämä palaute osuikin naulan kantaan. Oli just sellainen palaute mitä tässä kaipasinkin. Kun nyt pitkähkön sairausloman aikana on ollut usko koetuksella jopa omaa asennetta kohtaan. Eli kiitos!

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttia!