perjantai 22. lokakuuta 2021

Taas se saikuttaa

Minulla ei mene tällä hetkellä hyvin. Olen ajautunut itselleni ennen näkemättömään sairauslomakierteeseen. Tapanani ei ole ollut tunnollisena ja töihini hyvin sitoutuneena saikuttaa kovinkaan herkästi aiemmissa työpaikoissani mutta tällä hetkellä tilanteeni on minulle kovin poikkeuksellinen. Sairauslomakierteeni on jo kolmen viikon pituinen ja eilen lääkäri kirjoittikin minulle ainakin vielä sen neljännenkin viikon sairauslomaa.

Syyskuun lopulla tämä saikuttaminen minulla alkoi. Lääkäri kirjoitti minulle pahojen jalkakipujen vuoksi noin viikon sairauslomaa. Ja tätä on siten jatkunut jo kohta neljättä viikkoa. Eli ensin lääkäri on kirjoittanut minulle pätkän saikkua, olen käynyt testaamassa työntekoa vuoron parin verran ja todennut kipujen olevan yhä voimakkaat ja hakenut lisää saikkua. Tätä kierrettä on sitten jatkunut tosiaan jo kohta kuukauden ajan. Eilen lääkäri sitten kirjoittikin jo pisimmän sairauslomani,eli jo yhteensä yhdeksän päivän mittaisen sairasloman. Minun on vain täytynyt käydä kokeilemassa edes sitä työntekoa välillä koska näitä kyseisiä kipuja ei niin hyvin levossa huomaa. Töitä tehdessä ne onkin pahimmillaan ja rasituksen lisääntyessä.

Mutta mitkä ihmeen jalkakivut sitten? No, kerron ensin vähän taustaa aiemmasta elämästäni. Eli vuosina 2015-2018 minulle tuli noin neljän vuoden pakkotauko työelämästä. Olin tuolloin mielenterveyskuntoutuja ja poissa myös tosiaan työelämästä. Tammikuussa 2019 palasin työkokeilun kautta työmaailmaankin takaisin, aloitin tuolloin työkokeilun koulutuskeskus Tavastian keittiöllä täällä Hämeenlinnassa. Muuten työelämään palaaminen on sujunut minulta ihan hyvin mutta näiden jo kohta kolmen vuoden ajan on iso mysteeri vaivannut minua. Eli jalkapohjani varsinkin ovat olleet välillä hyvinkin kipeät ja pahimmillaan kipu on polttavankin tuntuista, aivan kuin astelisi tulisten hiilten päällä. 

Tavastialla sen kolmen kuukauden työkokeilun aikana asiaan ja ongelmaan ei kuitenkaan puututtu vielä kuin puheen tasolla. En työkokellijana kuulunut silloin vielä edes työterveyslääkäripalvelun piiriin. Lopetin työkokeilun Tavastialla maaliskuun lopussa vuonna 2019, pidin taas muutaman kuukauden tauon työelämästä, kivut hellittivät hieman tuon tauon aikana mutta palasivat sitten heti takaisin kun aloitin työkokeilun taas Ilveskodissa. Täällä Ilveskodissa olen ollut jo yli kaksi vuotta töissä, ensin työkokeilijana ja nyt ihan jo palkallisena. Mutta nämä mystisetkin jalkakivut eivät vain hellitä! 

Ensin näihin jalkapohjakipuihin ei Ilveskodissakaan sen enempää puututtu mutta sitten kun aloitin palkkatyöt kyseisessä paikassa kesän jälkeen vuonna 2020 ja minäkin olin oikeutettu Pihlajalinnassa työterveyslääkäripalveluihin niin on kipuja alettu enemmän jo tutkimaankin.

Tai, ei niitä vieläkään tai näitä kipujen aiheuttajia kovin perusteellisesti ole vieläkään kyllä tutkittu. Lääkärit ovat myös kirjoittaneet tämän sairauslomakierteen aikana kovin helposti ja lyhyiden tutkimusten ja etenkin minun puheiden perusteella sairauslomaa lisää. Tietenkin, sairausloma on kyllä ollut tarpeen jokaisella kerralla koska kivut ovat pahimmillaan niin voimakkaat mutta tuskin siitä perusteellisemmasta tutkimuksesta silti haittaakaan olisi. 

No, eilen lääkärissä tarvittavista tarkemmista tutkimuksista alkoi olemaan jo onneksi puhetta. Minunkin aloitteesta. Sovimme lääkärin kanssa niin että käyn ensi viikolla vain ensin jalkaterapiassa Tampereella ja jos tästä sekä nyt annetusta lepotauostakaan ei ole vielä tarpeeksi apua niin sitten varmaan alkaa olemaan lähellä jotkut erityistutkimukset. Mitä näitä nyt sitten on? Joku jalkakirurgia?

Yhdellä lääkärikäynnillä minulla todettiin kyllä jo myös olevan labratulosten perusteella kihtiä. Ja tämä on hyvinkin voinut myös aiheuttaa ainakin osan näistä jalkakivuista. Muuten minulla on todettu olevan myös mahdollisesti luupiiķkiä ja pitkittäisholvin laskeutumaa jaloissa. Voihan se olla myös mahdollista että vain yhtä syytä ei löydy jalkakipuihini vaan ongelma on monen syyn summa.

Tietenkin tämä tilanteeni alkaa jo rasittamaan mieltänikin. Usko ja luotto on välillä koetuksella kun kivut vaan pysyy vaikka monia keinoja kipujen poistoon ollaan jo yritetty ja lääkärissäkin muutaman kerran olen jo käynyt. Tulee väkisinkin mietittyä pääsenkö kivuista koskaan edes täysin eroonkaan?

Eikä ole helppoa edes saikuttaa näin pitkään aikaa. Muuten en paljoa välitä mitä ihmiset minusta tuumaavat mutta jostain syystä aina sairauslomalla sitä miettii että uskovatko ihmiset ongelmieni olevan totta? Vai saikuttaako tuokin kun ei työt maita? Voin kyllä käsi raamatulla vannoa että kipuni ovat valitettavan totta. Ja hitot niinkään siitä sairauslomasta edes, kunhan pääsisi näistä jalkapohjakivuista eroon! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!