Mieli mukaan matkakaveriksi!

Minulla on nyt tätä työtä ruokavalioni terveellistämisen ja mahdollisen painoni pudotuksen eteen takana 18 vuorokautta. Painoakin on lähtenyt jo 3,1 kilogrammaa. Tulosta on siis tullut hyvällä tahdilla ja olen saanut muokattua jo asennettani sekä tätä koko ruljanssia että terveellistä ravitsemusta kohtaan jo jonkin verran. Ja tämä asenteen muutos on näkynyt jo ruokavaliossani asti hieman. 

Minulla tuppaa olemaan itse asiassa asenne yleensä erilaisia tehtäviä kohtaan se että se tehdään lujalla asenteella mihin ikinä ryhdytäänkään, muuten olen kuin Ellun kana. Ja teot ennemmin kuin puheet. Tämä näkyi myös ensimmäisillä viikoilla tässä ruokavalioni terveellistämisessä. Ongelmani ei ole ollut heikko motivaatio tai liian lekkeriksi pistävä asenne vaan päinvastoin, lähdin tähänkin ruljanssiin liiankin tiukalla asenteella. Siis kyllä, myös me läskit voimme asennoitua laihduttamiseenkin oikeasti myös jo liian ankaralla asenteella. 

Ensimmäiset viikot tämän ruljanssin parissa ovat olleet mielenkiintoiset ja heti jo varsin opettavaiset minulle. Yksi asia minkä olen heti jo oppinut on se että jos ottaisi myös sen oman mielenkin mukaan tälle muutosmatkalle? Siinä on tärkeää matkaseuraa. En minäkään halua kohdata tilannetta että missä minun täytyy luopua tästä "leikistä" oman mieleni terveyden vuoksi. Kun tämä on kuitenkin tärkeä asia muun terveydeni kannalta ja tulostakin on heti jo tullut. 

Uskon että tämä esimerkiksi laihduttaminen ja mielenterveys ovat niin kattavia ja tärkeitä asioita että sanon heti kärkeen että en todellakaan yritä tässä käydä kaikkea mahdollista tietoa läpi vaan enemmänkin tuon esille niitä havaintoja mitä olen nyt jo tehnyt tällä matkalla kohti terveellisempää elämää.

Viime viikon sunnuntai oli sitten vuorokausi mikä lopullisesti avasi silmäni että nyt tällä tahdilla ei mene enää kauaa kun on tämä peli vihellettävä poikki sen mielenterveyden takia. Nyt mielestäni en ole liian herkkäkään mutta joskus menee vain liian lujaa ja minulla meni, silloin sanoin itselleni että himmaa asennettasi Viltsu! Toisaalta ei yllätä sittenkään että minulla tämä oli näinpäin ongelma että lähdin sittenkin liian tiukalla asenteella tämänkin ruljanssin kimppuun. 

Sunnuntaina ei minulla oikein enää pyörinyt mielessä kuin ajatukset siitä mitä se terveellinen ruokavalio on, mitä se vaatii. Kävin jatkuvasti vaa`alla. Jotkut sanovat että jo vain kerran vuorokaudessakin painon mittaaminen voi olla epätervettä. Varmaan näin voi ollakin mutta tuo painon mittaaminen voi mennä vieläkin sairaalloimmaiseksi eli minäkin kävin siellä vaa'alla sunnuntainakin useammankin kerran vuorokaudessa. Mieli oli myös ahdistunut ja rauhaton. Enkä syönyt edes sen kohtuuden verran vaan nälkä jäi ja päästä jopa huimasi. Tästä kaikesta oli vaarassa kehittyä minulle pakkomielle. 

Silloin oli tehtävä selväksi itselleni että nyt Viltsu valot päälle. Vaikka olenkin punkero niin ei tämä näinkään voi siltikään mennä! Haloo! Lätkätermein älä purista sitä mailaa näin lujaa, löysää vannetta pään ympärillä ja himmaa. Kyllä sitä tulosta voi tulla myös vaikka ei aivan näin lujalla asenteella kaikkeen suhtautuisikaan. Kun vaan malttaa mielensäkin ja antaa itselleenkin aikaa. No, nyt onneksi olen onnistunut himmaamaan tahtia ja en mittaa painoanikaan kuin kerran aamussa. Tämäkin voi kyllä vielä olla joidenkin mielestä liian usein. Mutta on tämä nyt taas paljonkin terveellisemmällä tiellä kuin on ollut.

Eli kyllä minulle on ollut näiden ensimmäisten päivien aikana yksi tärkeimpiä oppeja se että mielenterveys on hyvä pitää tällä matkalla kaverina. Ei mielenterveyttä voi koskaan laiminlyödä ja vähätellä. Ei silloinkaan kun tarkoituksena on terveellistää ruokavaliota. 

Kyllä kai sitä helkkarin ruokavaliotakin voi terveellistää ilman että vetää aivan hampaat irvessä? Ei me ihmiset olla koneita joilla ei ole tunteita, ei edes me terveellistä elämää tavoittelevat. Ja huomaatteko muuten saman kuin minä? Eli tavoittelemme terveellistä elämää ruokavaliota muuttamalla, kenties liian tiukalla asenteella. Mutta jätämme liian usein ehkä huomioimatta että teemme sen herkästi laiminlyömällä toisen osion terveydestä eli mielenterveyden. Kyllä sitä tulosta saa aikaan varmasti silloinkin kun ei vedä niin lujalla asenteella. Sitä paitsi tämä työ vaatii aikaakin ja kukaan ei pitkään jaksakaan sitä työtä tehdä jos vetää aivan hampaat irvessä. Ja sitten tulee luovuttamisia ja repsahduksia.

Miten sitä sitten voisi ottaa vähän iisimmin? No, tehdään nyt yksi tärkeä asia heti selväksi. Ruokavalionsa terveellistäjänkään ei tarvitse käsittääkseni nähdä nälkää. Syödä voi ihan sen verran mitä oikea tarve vaatii. Suhtautumista myös tavoitteitaan kohtaan on hyvä pehmentää. Miettiä vaikka mitä tapahtuu jos tavotteita ei saavutakaan? Aivan, maailma ei kuitenkaan kaadu siihen. Eli kannattaa suhtautua tavotteitaan kohtaan hieman inhimillisemmin.

Painoakaan ei tarvitse punnita kuin niin usein kuin mikä on sinun mielestäsi terve tahti. Minä kestän vielä sen tahdin että käyn vaa'alla kerran vuorokaudessa. Ota irtiottoja näistäkin asioista välillä myös ajatuksen tasolla. Ei ole tervettä välttämättä ajatella mitään yhtä asiaa koko ajan. Lähde muutoksia tekemään mieluiten terveydellisistä syistä. Kenenkään ei tarvitse ainakaan ulkopuolelta tulevien odotuksien, arvostelujen ja vaatimusten takia laihduttaa grammaakaan. 

Ja sitten jos et ole vielä huomannut niin terveellinen ruokakin voi olla hyvää ja lihaton ruoka on myös sekä terveellistä että myös hyvää. Ja siitä ruokailutuokiostakin voi koittaa nauttia vaikka ei itseään ähkyyn asti söisikään. Mitään ruoka-ainetta ja juomaa en välttämättä itse suoranaisesti ottaisi poiskaan ruoka-ja juomalistalta. Kaikkea saa syödä, jotain pitää vain syödä kohtuullisemmin kuin jotain muuta. 

Minä ainakin lupaan himmata asennettani tätä työtäni kohtaan. Enhän halua tosiaan sitäkään että kaikesta olisi luovuttava mielenterveyden takia. Luotan siihen että tuloksia saa aikaan vaikka ei vedä hampaat irvessäkään.