tiistai 25. tammikuuta 2022

Narsismia vai ei?

Minulla on nyt kyllä fiilis että tämä koko minun elämä on lähtenyt nyt ihan lapasesta. Ja tullut ympärille vähän turhankin suuri kohu. Asioista ei ole puhuttu suoraan mutta kyllähän minä sen osaan vähän aistia että olen nyt jollain tavalla monen ajatuksissa. Ei tästä näin suurta numeroa pitänyt tulla. Kunhan olen yrittänyt tuoda sivistyneesti mietittäväksi voisiko lähin esimieheni olla nyt sairautena ajateltuna narsisti. Ei missään nimessä loukkauksena tämä. Tällainen ikäväkin aihe on nostettava esille silloin kun jos siihen on aihetta eikä sitä käytetä loukkauksena.

Aikoinaan opiskelin mitä narsismi on ja olen nyt huomannut monia merkkejä jo pitkän ajan tuosta sairaudesta. Tämä ajatus jäi pyörimään päähäni kyllä nyt vähän turhan pitkäksi aikaa mutta jos nyt oikeasti vähitellen pääsee eroon tämän ajatuksen pyörittämisestä päänupissa. Asioista voi käydä rakentavaa keskustelua ja olla ihan vapaasti eri mieltäkin. 

Minun on tällä hetkellä melko ahdistavaa käydä töissä kun olen aistittavami että pyörin nyt vähän jokaisen ajatuksissa ja juorujen kohteena. Olen aika hermostunut enkä osaa olla sellain vapautuneesti. Tämä on kyllä niin vakava sairaus että on oikeasti kyllä vähän arveluttavaakin että tämä on näin isoksi numeroksi noussut. 

Olen myös ollut aistittavissa ja huomaavinani että keittiöllä minua koitetaam ryhmäpainostuksesta ajaa näyttämään tunteita enemmän eli just siihen miten ei pitäisi sitten kyllä narsistin kanssa toimia. Toivon että saan edes oman pääni pitää ja omat ajatukseni ja luuloni sekä toimia niiden mukaan. Ihmiset eivät oikein ole edes varmaan ymmärtäneet kuinka vakava sairaus tämä sitten olisi. Ja kuinka vakavia vaikutuksia sillä voi olla. 

Minäkin mielummin vaihdan sitten työpaikkaa jos en saa pitää omaa päätäni ja luulojani tästä asiasta ja toimia niin kuin toimin. Ei tämä mikään leikin asia ole vaan sitten kyllä sairaus jolla voi olla jopa tuhoavia vaikutuksia. 

Mutta eiköhän tämä asia nyt minun puolestani ole nyt lopulta käsitelty. Minä ajattelen niin kuin ajattelen ja toivottavasti saan pitää omat käsitykseni. Ja toimia niiden mukaan. Tämä on niin vakava sairaus mahdollisesti että minun on kyllä nyt ryhmäpaineesta huolimatta vaan pidettävä pää kylmänä. 

Olen tehnyt matkan varrella isojakin virheitä mutta ei niitä nyt kannata liikaa jäädä murehtimaan. Kunhan nyt vain olen yrittänyt tuoda sivistyneellä tavalla tämän huolen aiheeni esille. En kenellekään ruikuta ja valita vaan enemmänkin olen itse naureskellut tosi paljon menneille. On tullut paljon toilattua mutta kai se tästä hiljalleen rauhoittuu. Virheistä otetaan opiksi ja mennään eteenpäin. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!