Väärinymmärryksiä, harhaluuloja, nopeasti tuomitsemista

Huomenta,

Minulla on tunne että olen ollut aika totaalisestikin väärin ymmärretty pitkän aikaa ja se on jopa ollut vaaraksi minulle. Jos nyt joskus koittaisi minunkin päivä ja se oikea päivä, jolloin minut ymmärretään täysin oikein. Nyt taitaa olla yhä niin että se oikea tieto kaikista asioista ja kokemuksista on minulla ja ne luulot muilla. Ja niiden luulojen pohjilta minua on solvattu ties miksi. Ei siinä mitään ja en ruikuta siitä , en ole ihminen joka paljoa maineestaan edes välittää. 

Mutta jotenkin on nyt vaan sellainen fiilis että ihmiset ovat tuominneet minut kovin herkästi vailla oikeaa faktaa siitä miten asiat ovat elämässäni menneet. Ja asioita ei ole koitettu edes selvittää oikeasti. Ja ollaan yhä tietyllä tavalla hyväuskoisia uskomaan siihen että voiko tällaiset asiat pitää paikkansa. Mutta olen niin pitkään jo odotellut omaa vuoroani että alkaa jo äänikin nousemaan. Olisiko jo nyt aika ymmärtää nämä asiat täysin oikealla tavalla minun kannaltani myös. Voisiko joku vihdoin kuunnella myös minua ja ottaa tosissaan?

Ensinnäkin aloitetaan tästä, en ole koskaan selvitellyt kenellekään tai pyydellyt lupia tuoda ja kirjoitella omia näkemyksiä julki. Osaan ajatella itsenäisesti ja uskallan tuoda omia näkemyksiä kokemustenkin ja faktapohjienkin kannalta julki. 

Niin hirveästi ollut matkan varrella jostain syystä väärinymmärryksiä että morjes. Alkaa jo vähitellen raivostuttamaan. Ihmiset on nyt jostain syystä herkkiä oikeasti tuomitsemaan vaikkei edes tiedetä varmaan miten asiat oikeasti ovat. Onhan se outoa että yhtä äkkiä tavallisella keittiötyöntekijällä on näin paljon tietoa tietyistä asioista mutta se johtuu siitäkin mitä olen aikaisemmassa elämässä tehnyt ja kokenut. 

Ensinnäkin, en ole missään vaiheessa leveillyt ja raivonnut kokemuksillani. Olen ollut aikaisemmassa elämässä aika lahjakaskin toimittaja Jatkoajassa ja siellä oli paljon muilta sellaista tärkeilyä, siksi sanoin että minun on vaikeaa olla paikassa jossa sitä paljon esiintyy. Koska suorastaan inhoan sellaista tärkeilyä, inhosin jo silloin. Marko Tuulola on suorastaan raivonnut minulle yhden hävityn pelin jälkeen että häivy sinä vittuun sen vihkos kanssa, silti marssin kyselemään kommentteja silloinkin. Samoin Ville Viitaluoman sain kerran raivostumaan ja hän käski minun keksimään parempia kysymyksiä. Samoin olen HPK:n häviämän 8-2 pelin jälkeen suoraan kysynyt niinkin kovalta hemmolta kuin Tuukka Mäkelältä että häcettääkö. Tämä vain siksi että saan myyvempiä kommentteja sinne Ilta-Sanomiin. 

Olen ruoskinut tässä matkan varrella erästä menneisyydestäni nostamaani henkilöä yhtä äkkiä mutta kyse ei ole ollut katkeruudesta tai vanhojen turhaan esille kaivelusta. Vaan silloin kiinnitin huomiota oikeasti tiettyihin piirteisiin ja persoonan käyttäytymiseen sekä siihen koko touhuun mitkä voisivat jopa kieliä sairaudesta nimeltä narsismi. En ole tarkoittanut tätä missään vaiheessa keneenkään kohdistettuna loukkauksena, vaan olen osoittanut sillä syyn siihen miksi olen silloin opiskellut ja tutkinut just narsismiin liittyviä asioita. Ja olen aika hyvin perillä mitä narsismi oikeasti tarkoittaa. Ja kuinka vakavat seuraukset sillä voi olla. Lisäksi siellä Antti Wenströmin alaisuudessa opin varmaan sitten tietystä hyväuskoisuudesta ja naiviudesta pois. 

Olen itse kovin sanoin tässä yhtä äkkiä arvostellut Jatkoajan entistä ja kai pitkäaikaisinta päätoimittajaa mutta silloin voi huoletta sanoa mielestäni painavaakin kritiikkiä jos siihen on oikeasti aihetta. Wenströmhän oli todella kateellinwnkin minulle ja käyttäytyi minua kohtaan aikoinaan hyvin provoavastikin. Nämä on isoja, pahoja kritiikkejä mutta kriitikkiä joka pitää täysin paikkansa. Hyväuskoinen ihmisen on varmaan tällaista kuitenkaan vaikea uskoa kenestäkään. Mutta asioista perillä olevat varmasti pystyvät omat näkemykseni allekirjoittamaan. 

Syy miksi olen hänet nyt vuosien jälkeen yllättäen nostanut esille on se että epäilin silloin voisiko jopa hänenkin käyttäytymisen taustalla olla sellaista narsismia sairautena koska meno oli sen mukaista että se sai minut aiheellisesti sitä pohtimaan. Ja otin silloin selvää asioista. Ja olen vähän koittanut tuoda ihmisten tietoon miten tällainen persoona voi sitten käyttäytyä. Ja millaista se meno voi olla. 

Menneiden takia minulla on paljon tietoa nyt sitten siitä narsismista sairautena muistoissani ja lisää löytyy oikeasti perehtymällä asiaan. Eikä vain luulemalla. Olen sitten pistänyt tietojeni perusteella valitettavasti yllättäen esimieheni koko persoonassa merkille sellaisia piirteitä jotka voivat kertoa tietynlaisesta sairaudesta tai luonnehäiriöstä. En ole selvitellyt tai vinkunut, raivonnut vaan aina ajatellut kyllä nyt asioita laajemmin ja tehnyt tietojeni, havaintojeni ja kokemusteni perusteella kokonaisvaltaisempia näkemyksiä siitä että kyseessä voi olla nyt oikeasti sairas persoona. Ja jostain syystä, vähän turhankin mennyt varoittelemaan ihmisiä tässä että kannattaa olla sellain valppaana hänen kanssaan jos hän on tällainen persoona joksi häntä luulen. Tällainen persoona voi käyttäytyä just arvaamattomasti ja provoavasti. Ja nämä eivät ole mitään leikin asioita vaan vakavia asioita. 

Tässä on kyllä nyt niin sekaisin varmaan asiat olleet minun elämässäni ja pyörinyt väärin ymmärryksiä ja väärin tulkintoja siellä ja täällä käsittämättömän paljon. Osa johtunee varmaan nyt kyllä siitäkin että on luultu miten asiat on ja ei ole otettu niistä selvää. Nyt kyllä minunkin ääni vähän hiiltyy jo hiljalleen koska olen joutunut varmaan niin paljon väärin ymmärrysten uhriksi ja se on varmaan saanut minut huonoonkin valoon. 

Ketään naista en ole tarkoituksella solvannut tässä viime viikkojen aikana tai mennyt henkilökohtaisuuksiin. Olen puhunut ja nostellut esille korttia nimenomaan sairauden kannalta. Ja ollut huolestunut. Epäillyt että voisiko olla sairaudesta jo kyse. Tai mikä se narsismi tai vastaava luonnehäiriö sitten on. Nämä on asioita ja sanoja mitkä äkkiä otetaan loukkauksena jos ei tiedetä että tiedän itse mitä nämä sanat tarkoittavat ja käytän niitä harkiten. Ja osaan ajatella myös itse ja tulla omin avuin toimeen. Taidan olla jo mies jolla kyllä itselläänkin pääkoppa pelaa. Ja olen koittanut tuoda näitä asioita esille huolen aiheena, ja voin olla väärässä epäilyjeni kanssa. Hyvään ja rakentavaan keskusteluun kuuluu monet eri näkökulmat eikä äkkiä tuomitseminen. 

Tiedän myös mitä sanat teennäisyys, provoava käyttäytyminen ja tunteilla manipulointi vaikka tarkoittavat koska aiemmassa elämässä jouduin näiden kanssa paljon tekemisiin. Nämäkin on sanoja mitkä menevät äkkiä loukkauksina mutta nyt olen käyttänyt niitä kritiikkinä ja perustelemaan tuota huolen aihettani. Suorastaan inhosin siellä toimittajapiireissä teennäisyyttä jota siellä oli paljon ja siihen ehti tulemaan jo sellainen inho-reaktio. Nyt olen joutunut huomaamaan esimieheni puheessa tällaista samanlaista teennäisyyttä, äänen sävy muuttunut hirveästi ja en ole kyllä tykännyt yhtään. Ja se sama inho-reaktio on heti tullut. 

Minua on myös varmaan pidetty tyhmänä esimiehestäni lähtien kun en ole tiettyihin provoamisyritylsiin reagoinut millään tavalla. Mutta näissä voi olla nyt niin vakavat seuraukset että jos näihin lähtee mukaan niin luulen että on parempi ryvettäö itseään ihmisten edessä ja pilata mainettaan kuin lähteä siihen leikkiin. Mielummin terveys ja sellainen itsenäisyys kuin maine. Nämä on niin isoja asioita että ihmiset ehkä vähän naiveina ja hyäcuskoisinakin ei oikein nyt välttämättä ymmärrä mihin ne on minua ajamassa jos ja edelleen jos epäilykseni pitävät paikkansa. Minulla ei ehkä ole enää kohta muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa työpaikkaa. Koska se on varmaan sitten viisaampi ratkaisu loppuelämän kannalta.

Olen myös aikoinaan viettänyt iltaa Sirkuksessa Marko Tuulolan kanssa. Ryypännyt, jorannut, heitellyt yläfemmoja ja kuunnellut kuinka Tuisku pyytää soittamaan perinteiset Paranoidit. 

Ja edelleen ja yhä edelleen nostan esille sen pointin että tämä on vain minun näkemykseni ja epäilykseni asiasta. Ymmärrän kyllä hyvin jos muilla on muunlaisia ajatuksia. Ei näitä niin tuomitsevasti pidä heti ottaa. 

Ja tiedän vanhojen oppieni mukaan että viestinnällä voi vaikuttaa ja olen sitä tyhmänä vähän yrottänytkin. Sekään ei ollut selittelyä tai lässyttelyä vaan perustui siihen mitä olen tehnyt ja minkälaiset tiedot ja opit minulla on aiemmasta elämästä hankittuna.

Ja nyt minulla on alkanut taas ilmenemään erittäin vahvasti myös tuota jonkinlaista diagnosoitua paniikkihäiriötä mutta se varmaan johtuu siitä nyt että olen niin hermostunut. Noloahan se on ja ei sellaista pitäisi olla työpaikalla mutta ei se ole tahdon alainen asia vaan jonkinlainen sairaus myös. Jolle en voi mitään.