Olen ajautunut työpaikallani tilanteeseen johon oikeastaan kukaan työntekijä ei saisi koskaan edes varmaan ajautua. Aivan mahdottomaan tilanteeseen johon liittyy paljon kyseenalaistamista, vähättelyä, epäluuloa, tietämättömyyttä, asioista vaikeasti puhumista, valtavaa riskin ottoa. Huh, huh. Eihän tällaista paskaa pitäisi joutua suorittavaa työtä tekevän työntekijän edes joutua sietämään. Kantamaan pitkän aikaa huolta työpaikan mahdollisesta ongelmasta jota kukaan muu ei varmaan edes tiedä olevan olemassa. Henkinen painolasti on ollut pitkän aikaa kova, ja olen ajautunut lähes jo takaisin alkoholisminkin kierteeseen.
Ja kaiken olen koittanut tehdä lähinnä yhteisön ja työkavereodemi takia. En todellakaan omien etujen vuoksi. Mutta tällaista samanlaista paskaa se oli Jatkoajan verkkolehden toimituksessakin aikoinaan.
Minulla vaan tuli tunne joulukuun puolivälissä että nyt ei ole kaikki kohdallaan. En edes tiedä kuinka monta ihmistä on tavannutkaan elämässään oikeasti julmaa ja kylmää ihmistä. Kun jos vaistoni osuu oikeaan niin siitäkään ei todellakaan hyvä seuraa.
Voin olla toki väärässä mutta minulla on aiempien elämän kokemusten myötä ollut sellainen vaisto että nyt kannattaisi kaikkien olla epäileväisiä. Kyseenalaistavia.
Mutta mahdoton ja vaikea tilanehan tämä on ollut alusta asti. Laittaa jopa koko työpaikka vaakalaudalle mahdollisesti virheen takia jota en edes itse ole tehnyt.. Asiahan ei minulle edes kuuluisi, mutta on ollut sellainen vaisto että nyt pitää jotain yrittää tehdä. Minä en suostu toista kertaa elämässäni katselemaan vierestä kun ihmiset ajetaan ahtaalle ja tärkeä yhteisöni ahdinkoon, ei ole edes kyse pienestä herneen nenään.vetämisestä.
Voi olla että olen väärässä mutta pitkän aikaa on ollut sellaisia merkkejä havaittavissa jotka oikeasti alkoi muistuttamaan menneisyydessäni tapahtuneita kokemuksia. Ja ne oli oikeasti sitten pahimmillaan aika julmiakin temppuja, manipulointia, ihmisten hyväksikäyttämistä ja pelolla johtamista, yhteisön huonoon tilaan ajamista itsekkyyden takia, törkeää provosoimista ja vaikka mitä.
Voi olla että epäilykseni on turhia mutta kannattaa olla kyseenalaistavin mielin. Ei liian sinisilmäinen. Minäkään en turhaan työkavereitani koskaan ole arvostellut ja selän takana paskaa puhunut mutta nyt on pitänyt saada ihmiset vähän epäileviksi. Aina saa kuitenkin pomon kyseenalaistaa eikä tarvitse ihan liian kilttikään olla. Saa ajatella myös itse ja olla kriittinen.
Terveisim oikeasti kovan elämän koulun läpi käynyt jätkä, joka osaa olla tarvittaessa rationaalinen. Itseni vuoksi en ole huolissani koskaan ollut tulevaisuudesta, lähinnä muiden ihmisten ja yhteisöni.
Ollaan kriittisiä. Ei liian kilttejä. Mutta onhan tämä ihan helvetin vaikea tilanne, ja isojakin riskejä on pitänyt ottaa. Oikeasti tällaista edes pitäisi joutua kokemaan työpaikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!