Omia kokemuksia yhteisön hyväksi

Asioita on kai vaikea nyt yhtä äkkiä etukäteen niistä etukäteen tietämättömien ottaa tosissaan. Ja kun ne ovat sen verran isonkin luokan asioita. Ja kun olen ennen monta vuotta elänyt sellaisissa piireissä missä moni muu ei varmaan työpaikallani ole elänyt. Ja nähnyt siellä paljon sellaisia eleitä ihmisissä mitkä nyt samat olen nähnyt esimieheni käyttäytymisessä jo sen joululounaan jälkeen. Ja ollut siitä asti jo huolissani, epäillyt että tästä ei tule hyvä seuraamaan pitkässä juoksussa varsinkaan.

Olin vuosia sitten lahjakas harrastetoimittaja ja tein parin vuoden ajan toimittajan töitä palkasta myös Ilta-Sanomiin. Tein otteluraportteja HPK:n peleistä. Ja varsinkin haastatteleminen oli minun ykköstaitoni. Tein pitkiäkin haastatteluja ja olin niissä aidosti mukana, en vain kysellyt kysymyksiä paperilta vaan seurasin oikeasti ihmisten käyttäytymistä ja luin fiiliksiä myös sanojen välistä. Opin tulkitsemaan ihmisten käyttäytymistä.

Siellä verkkolehden toimituksessa vaihtui sitten päätoimittaja yhdessä vaiheessa ja puikkoihin astui uusi päätoimittaja. Koska olin oikeasti se lahjakkaimpana toimittajan alkuna pidetty kirjoittaja niin sain silloin sietää todella törkeää käyttäytymistä. Mutta minun oli vain pakko oppia sietämään se ja käsittelemään tunteitani, olemaan rationaalisempi. Minun oli pysyttävä toimituksessa että saisin juttujani lehteen ja itseäni vietyä lähemmäksi ammattitoimittajan uraa. Todellakaan helppoa se ei ollut aina ja hermot oli kireällä monesti. En edes tiedä ymmärtääkö edes kaikki kuinka kylmä ja tunteeton ihminen voi pahimmillaan oikeasti olla. Harvemmin näitä kai ihan suorittavaa työtä tekevälle työntekijälle tulee vastaan, näitä on kai enemmän muissa piireissä. Kuten journalismialalla.Nyt on turha olla liian hyväuskoinen, vaan ymmärtää että on olemassa sitten myös oikeasti tunteettomia ihmisiä. Sellaisiakin joilla on todella ylikorostunut ego.

Minä opin silloin kyllä pitämään hermoni kurissa vaikka sain sietää todella provokaatistakin käyttäytymistä. Nämä eivät kai ole oikein edes ihan perusjanareiden juttuja ja kokemuksia. Ja silloin opin tulkitsemaan aidosti niitä eleitä mistä pitää alkaa olemaan huolissaan. 

Vähän sellaisia merkkejä tärkeilystä. Jatkoajan toimituksessa oli paljon tärkeilevää ja teennäistä käyttäytymistä. Kun on kohdannut niin paljon teennäistä käyttäytymistä niin oppii hyvin huomaamaan milloin ihminen ei ole kyllä oma aito itsensä. Vaan ehkä jopa pyrkii miellyttämään muita ensi alkuun tarkoituksella, muut lähtee siihen mukaan ja sitten se muuttuu määräämiseksi vähitellen. Ja sellaisella teennäisellä.mielistelyllä ihminen pyrkii manipuloimaan toiset puolelleen.  Eihän tällaista käyttäytymistä kai ihan jokainen ihminen kohtaa elämässään, mutta toimittajapiireissä tämä oli aika yleistä ja sen teennäisyyden oppi hyvin tunnistamaan.

Heti jo silloin joululounaan jälkeen kiinnitin valitettavasti esimiehessäni tiettyihin muutoksiin käyttäytymisessä huomioni ja näitä muutoksista olen vähän huolissani ollut. Vähän sellaista povokaatista käyttäytymistä, turhaa raivostuneisuutta, tärkeileviä piirteitä ja sitä että nyt ihminen ei ole kyllä ihan.enää aito oma itsensä. Just näitä samoja piirteitä opin huomaamaan sen silloisen päätoimittajankin käyttäytymisessä. Ja ne on piirteitä mistä pitää olla kyllä huolissaan ja kyseenalaistaa oikeasti ollaanko nyt ihan oikealla polulla. Liian sinisilmäinen ja kiltti ei saisi olla. Ja nyt pitää osata ajatella omilla aivoillaan ja osata arvostaa omaa käyttäytymistä. Olla sellain rationaalinen ja jämäkkä sopivalla tavalla.

Minäkin olen valtavan pettynyt enkä olisi halunnut missään nimessä että tässä olisi näin käymässä. Minä tulin ennen todella hyvin toimeen tämän esimieheni kanssa ja arvostin häntä todella paljon niin ihmisenä kuin johtajanakin. Hän oli varsin hyvä esimerkiksi motivoimaan työntekijöitä, piti ilmapiiriä hyvänä, oli hyvä henkilöstöjohtamisessa. Toivoin jopa että hänestä tulisi vähitellen kaverini oikeassa elämässänikin sillä hän oli ensin miellyttävä persoona ja tulin todella hyvin juttuun hänen kanssaan. Meillä juttu aina luisti ja tulimme hyvin toimeen. Vaikkei esimiehen kanssa saisikaan koskaan kaverustua liikaa.

On varmasti vaikea nähdä totuutta, niin minunkin aluksi oli mutta silloin kun on aihetta olla huolissaan niin pitää pystyä olemaan. Muuten meitä voidaan viedä kohta kuin pässejä narussa ja työnteko on pelkkää tunteetonta suorittamista.  mutta omia ajatuksiaan pitää osata kyseenalaistaa jos siihen on tarvetta ja mielipidettä vähitellen muuttaa jos siihen on tarvetta oikeasti. Ei tule mahdollisesti huijatuksi. Jatloajassakin tämä päätoimittaja pyöritti sitä lehteä oman egonsa hyväksi, ei lähellekään yhteisen edun vuoksi. Minä olen aiemmassa elämässäni jo kylmän ihmisen kohdannut ja hänenkin kanssaan oppinut tekemään yhteistyötä sitten kuitenkin. Mutta vaikeaa se oli. Se käyttäytyminen ja puhuminen on pahimmillaan niin provokaatista ja arvaamatontakin ja tällaisen ihmisen on vain annettava pitää oman mielipiteensä sekä hänen on pysyttävä itse täysin vallan kahvassa, jos siihen yrittää puuttua ja sanoa omia mielipiteitä niin vastaan voi tulla erittäin provoavia puheita. Ja tällainen ihminen on erittäin taitava manipuloimaan ihmisiä puolelleen, sellaisella ylikotostuneella mielistelevällä käyttäytymisellä ensi alkuun. Siihen ei saisi lähteä mukaan vaan pitäisi pystyä peittämään tunteensa ja toimia vain mahdollisimman rationaalisesti. Mutta jos tällainen henkilö huomaa että joku ei lähdekään hänen mielistelyynsä mukaan niin edessä voi olla tätä henkilöä kohtaan erittäin kylmää käyttäytymistä, sellaisen tietynlaisen "hovin" ulkopuolelle jättämistä. Ja arvostelua mikä ei välttämättä pidä edes paikkaansa mutta on provosoivaa. Minäkin sain esimerkiksi eilen kuulla että en ole enää niin omatoiminen ollut vaikka olen kyllä mielestäni ollut. Ja hoitanut hyvin hommani. Nyt on vaan minun pidettävä pääni kylmänä ja osattava arvostaa itse itseäni. Nykyisen esimiehen viestintä on alkanut olemaan oikeasti myös aika epäselvää, ohjeistaminen. Tällaisella viestinnällä ihminen voi pyrkiä siihen että hän todella saa pitää vallan pelkästään omissa käsissään. Jatloajassakin tämä päätoimittaja lopulta päätti lähes kaikesta, oli todella sokea ongelmille. Kaikki näytti hänen mielestään niin helvetin hyvältä vaikkei se niin todellakaan oikeasti ollut. Hänen oli vaikea kuunnella aidosti muita ja ei osannut ottaa vastaan kritiikkiä vaan hermostui tästä todella paljon ja vastasi siihen vähähtelevällä ja provokaatisilla viesteillä.

Siksi onkin erittäin vaikeaa nyt ottaa tämä muutos esimiehen käyttäytymisessä hänen itsensä kanssaan suoraan puheeksi koska voi olla että hän ole kuuntelevinaan mutta ei oikeasti kuuntele tai sitten pyrkii kieltämään kaiken tai jopa suuttuu. 

Jatkoajassa tämä kyseinen päätoimittaja puhui todella paljon itsestään ja saavutuksistaan. Ja valitettavasti olen esimiehessäni jo jonkin aikaa pistänyt merkille että hän on alkanut puhumaan paljon omista asioistaan. Ennen hän kuunteli paljon muita ja kyseli muiden kuulumisia. Ja jos hän sattuukin kysymään kuinka menee niin näkee vähän että hän ei ole siitä oikeasti kiinnostunut. Ja hän ei kysele enää niin paljoa muiden elämistä. 

Olen vaistonnut monia tiettyjä piirteitä nykyisessä esimiehessäni ja sellaisia joista on syytä olla huolissaan ja jopa kyseenalaistaa ollaanko nyt oikealla polulla. Se miksi minä osaan rohkeasti kyseenalaistaa esimieheni käyttäytymistä on se tosiaan että olen kaiken tämän kokenut ennenkin. Ollut siinä johtajan vieressä alaisena, katsellut todella huonoa johtamista, ihmisiin kohdistuvaa huonoa käyttäymistä ja kärsinyt kaikesta eniten itse. Koska olin silloin aikoinaan se oikeasti jolle tämä päätoimittaja oli eniten kateellisim, siksi varsinkin minuun kohdistui se huono käyttäytyminen ja se oli sitten kyllä todella huonoa pahimmillaan. Joskus se oli teennäistä ja mielistelyä mutta vain siksi että hän saisi vaikutettua ajatuksiini ja saisi minut tekemään palveluksia. 

Olen ennen ollut tilanteessa jossa olen seurannut vierestä myös esimiesopit saaneena ala-arvoista johtamista, se vitutti jo helvetisti. Tiesin että tästä ei hyvä tule seuraamaan, eikä tullut. Jatkoajan verkkolehden jyrkkä alamäki alkoi vähitellen. Yhteisön hyvä ilmapiiri meni vähitellen pilalle ja tuli sellaisia merkkejä että ihmiset on vain suorittajia, sellainen tunne siitä tekemisestä vähitellen poistui kokonaan. Ja samanlaisia piirteitä olen kyllä nykyisessä esimiehessänikim vähitellen huomannut, hän on alkanut olemaan etäisempi ja pelkkä suorittaja. Hän on alkanut vähemmän ottamaan toisten ihmisten tunnemaailmaa huomioon. Jos vaistoni osuu oikeaan niin ei tällaisella tunne-elämällä ole tämänkaltaisille ihmisille merkitystä kuin silloin jos hän pyrkii niistä jollain tavalla hyötymään. Muuten vain suoritetaan. Vitut aidoista tunteista.

Olen elänyt sellaisen jakson aiemmin elämässäni että vitutti, raivostutti ja pahaa teki. Ja siinä samassa vielä joutunut kärsimään huonosta käytöksestä. Se oli kova elämän vaihe ja minä en pysty sellaista enää uudelleen kyllä elämään. Se rikkoo minut täysin koska minä en luule vaan tiedän millaista paskaa se sitten on. 

En pelaa esimiestäni vastaan tai muutakaan. Ja olen ollut myös todella pettynyt mutta vitun huolissani. Kun tiedän mitä näistä voi seurata. Ja ne ei ole pahimmillaan todellakaan miellyttäviä juttuja. Silloin ennenkin minua ei otettu tosissaan ja kaikki kääntyi minua vastaan vaikka olin kyllä silloinkin oikeassa. Ja ei se Jatkoajan verkkolehtikään ole vieläkään tainnut nousta sieltä alakulosta. Vaikka oli ennen todella arvostettu harrastejääkiekkolehti. Tätä mieltä on myös moni lukija ja esimerkiksi moni on keskustelujen mukaan lopettanut kokonaan kyseisen verkkolehden lukemisen.

Ottaisin asiat puheeksi suoraan esimieheni kanssa mutta kun jos olen oikeassa mikä on alkanut omiin silmiini näyttämään valitettavasti yhä varmemmalta niin ei hän ainakaan aidosti enää kuuntele kritiikkiä ja ota siitä onkeensa. Asioihin olisi hyvä puuttua riittävän ajoissa jollain muilla keinoin. Minulla on vähitellen omien kokemusteni myötä sen verran paksunahka ja tarpeen vaatiessa luja luonne että en niinkään omasta puolestani ole huolissaan. Vaan että kaikkien ei tarvitsisi tulla kestämään sitä mitä minä olen joutunut kokemaan. Tämä Jatkoajan silloinen päätoimittajakin osasi oikeasti olla sitten niin kylmä ja provosoiva ja sekä ehkä muita hyväksi varsinkin tunnemaailmaltaan hyväksi käyttävä että en todellakaan edes halua ja toivo että olen oikeassa vaistoni kanssa. Mutta yhä vahvemmin se on alkanut kyllä siltä tuntumaan ja tajuaako edes perusjanari kuinka tunteeton ihminen voi oikeasti pahimmillaan olla. Ei kaikkien tarvitse sellaista sietää elämässään.

Ja jossain nettitoimitiksessa se vielä ehkä oli kestettävissäkin koska muiden ei tarvinnut heti vastata niihin viesteihin vaan sai ensin sulatella asioita. Mutta olen vähän huolissani jos vaistoni osuu oikeaan. Tällaisen ihmisten käyttäytyminen voi olla hyvin dominoivaa, itsekeskeistä, provoavaa ja arvaamatonta että suorittavassa työssä jossa tilanteita voi tulla nopeasti vastaan sillä voi olla pahojakin seurauksia. Etenkin jos ihmiset ei osaa varautua siihen mitä kaikkea sieltä voi jatkossa eteen tulla. Ja ovat liian hyväuskoisia näkemään että maailmassa on olemassa myös oikeasti tosi kylmiä ihmisiä. Ei mitään pientä arvostelua ja herkästi loukkaantumista vaan esimerkiksi arvaamatonta ja yllättävää provoavaa käyttäytymistä. Ja kun suorittavalla alalla on enemmänkin tunneihmisiä niin ei ne oikein osaa varautua siihen mitä voi olla edessä. Rationaalisimmissa piireissä tällainen ei välttämättä niin paljoa huolestuttaisikaam. Mutta kun ei kaikki ole edes nähnyt varmaan että millaista oikea huono ja provokaatinen käytös voi olla. Tai edes tiedä että sellaistakin on.

Olen vähän huolissani yhteisöni ja työkavereideni puolesta. Minä tiedän kyllä miten toimia ja varautua mutta ei taida muilla olla sellaista kokemusta ja tietoa. Tai edes käsitystä ja uskoa siihen että tällaistakin voi ylipäänsä maailmasta löytyä. Ja omat vaistoni ovat vain kyllä vahvistuneet entisestään tässä viikkojen varrella.

Olen omien elämänkokemustem ja oppien myötä alkanut nyt kyllä olemaan vahvastikin jo epäileväinen. Ja tuntuu siltä että on pakko jollain tavalla koittaa puuttua peliin. Rohkeasti. Kaikilla ei välttämättä edes ole sellaista kokemusta asioista mitä minulla on aiemman elämäni vuoksi.