Väärinymmärrysten oikaisemista

Minun oma elämäni on tässä edellisen kuukauden aikana mennyt aika sekaiseksi. Ja minua on pidetty vaikka varmaan minä, hulluna, raivoajana, idioottina, kiimaisena pikkupentuna... Vaikka minä. On ollut mieletön määrä väärinkäsityksiä tässä viimeisen kuukauden aikana. Jotka on alkanut häiritsemään omaa elämääni. Väärinymmärryksiä ovat johtuneet siitäkin että ei ole oikeasti selvitetty asioita, niin kuin minä olen aikoinaan ne opiskellut ja vähän kartuttanut elämän kokemustakin. 

Olen jäänyt pyörittämään aivan liian pitkäksi aikaa tiettyä ajatusta ja huolenaihetta. Ja kun en ole lukuisista yrityksistä huolimatta saanut syötettyä sitä kenellekään uskottavasti niin siitä on tullut ihan helvetinmoinen pakkoajatus minulle. Ja jopa minulla kärsivällisyys on ollut kovilla kun olen vaan pitänyt sitkeästi oman pääni ja olen vain hakannut päätäni muuriin joka nyt ei millään tuntunut ensin sortuvan.

Olen eilen hakenut ammattiapua. Käynyt lääkärissä kertomassa tästä kaikesta ja varannut ajan psykologille. Jolloin pääsen tästä pakkoajatuksesta eroon lopullisesti. Tämä pakkoajatus on alkanut haittaamaan minua todella paljon, keskittyminen muuhun elämään on ollut mielettömän vaikeaa. En ole enää edes seurannut minulle aina niin tärkeitä liigapelejä ja joulukoristeetkin on yhä asunnossani paikoillaan. Hädin tuskin tiedän mikä päivä tänään on.

Hiljalleen olen päässyt eroon tästä pakkoajatuksesta ja olen tuntenut oloni jopa huippaavaksi. Maa on alkanut taas hiljalleen kutsumaan Viltsua. 

Kyllä täältä lopulta taas loppuen lopuksi aika sivistynyt ja fiksu ihminen varmaan kuoriutuu tämän kaiken sekamelskan keskeltä. Eli ei tarvi sinällään olla huolissaan. Kunhan pääsen tuosta pakkoajatuksesta eroon niin elämä alkaa taas luistamaan. Ja tulee otettua varmasti enemmän vastuuta omasta elämästä. 

Minun on suoraan tunnustettava vaikka läheiseni ei siitä tykkää todellakaan että tämä turhautumiseni johti lopulta asunnossani saamiini raivokohtauksiin. Kun en vain millään saanut näkemyksiäni perille niin siihenhän se kaikki sitten johti. Mutta turha tässä varmaan jatkossa on olla huolissaan, kyllä osaan jatkossa asunnossani käyttäytyä kun saan tämän mieltäni painaneen asian purettua vihdoin sisältäni. 

Apua olen hakenut ja kyllä nämä asiat lähtevät tästä selviämään. Vastuullinen, fiksu mies täältä lopulta kaiken sekamelskan ja väärinymmärrysten seasta kuoriutuu.

Nyt on aika alkaa minun pistämään elämääni taas järjestykseen. Naisetkin on sitten enemmän vaan kiinnostuneita kun kaiken tämän paskan seasta kuoriutuu taas vastuullinen ja itsestään huolehtiva aikuinen mies. 

Niiden valitettavien raivokohtauksieni aikana minulta taisi lipsahtaa melko isolla äänellä sellainen miehinen tunteen purkaus. En nyt sitä tähän sen enempää avaa mutta luulen että moni tietää mitä tarkoitan. Yritin jo hienovaraisesti vihjata että ei se tainnut suinkaan loukkaus olla. Mutta ei sitä silti ymmärretty vaikka minä tiedän kyllä mitä suustani päästelen ja mitä sillä tarkoitan. Ja kuinka arvostavasti mahdollisia naisia kohtelisin. 

Kaiken tämän sekamelskan seassa minua on pidetty työpaikalla jo vaikka minä naisia solvaavina kiimaisena pentuna. Vaikka ei minulla kyllä ole nyt tunteita kuin yhtä tiettyä naista kohtaan. Se on pakko nyt suoraan myöntää tässä, että ei tämä turhan innokas huutoni ole haitaksi jatkon kannalta. Vähän hillitymmin ja asiallisemmin nämä mahdolliset naisasiat kuitenkin jatkossa ja toivon tiettyä yksityisyyttä jatkossa myös muilta. Eiköhän tämä tilanne tästä hiljalleen taas rauhoitu. 

En ole silti työkaveri joka nyt jokaista naispuolista työkaveria kyttää sillä mielellä. Enkä välttämättä tätä yhtäkään pelkästään vain sillä ajatuksella ajattele itse. Näitä asioita on nyt vain pakko tässä tunnustaa koska ei nämä asiat muuten oikene oikealla tavalla ja sillä voi olla haittaa tärkeillekin mahdollisille yksityisasioilleni. 

Olen erittäin pahoillani että elämä on mennyt tällaiseksi sekamelskaksi tässä viime kuukauden aikana ja olen käyttäytynyt oudosti työpaikalla ja jopa asunnossani. Se on johtunut nyt siitä että en ole saanut omaa asiaani ja näkemyksiäni kerrottua ja se on alkanut minua turhauttamaan. 

Olen käyttäytynyt työpaikalla jopa vähän tökerösti viime aikoina. Minulla on varmaan jopa esiintynyt sellaisia miehisiä juttuja jotka eivät oikein työpaikalle sovellu ja kun on ollut tuota paniikkihäiriötäkin taas, niin ne on lisännyt luomaan minusta tietynlaista ja vääränlaista mielikuvaa minusta. Kaiken tämän myllerryksen seassa on ollut vaikea pitää tunteita kurissa ja se on vaikuttanut käyttäytymiseeni. Minun on nyt pakko varmaan näitä asioita tässä tunnustaa suoraan ettei ne vaikuta mahdollisiin isompiin juttuihin mitä voi ehkä edessä olla. 

En ole kaikesta huolimatta se kiimainen pentu joka haluaa paneskella kaikkien naisten kanssa mutta ei sille voi koskaan mitään mistä niitä mahdollisia kiinnostavampia tapauksia eteen tulee. Nyt on vain tunne että näitä asioita on tässä suoraan käytävä läpi sillä väärinymmätrettynä niistä voi olla minulle jatkossa hallaa. Mutta toivon silti vähän yksityisyyttä omiinkin asioihin vähitellen. Kyllä aikuinen mies osaa jatkossa mahdolliset naisasiansa hoitaa, vähän hillitymmin ja asiallisemmin. Eikä niin rehvastellen. Ja sellaista tunteiden purkua se taisi viimeksikin olla. 

Olen pahoillani että elämäni on ollut tällaista viime aikoina. Mutta naapurit nyt ainakin saa jatkossa olla vähitellen huoletta, kyllä täältä lopulta ihan fiksu ja vastuullinen aikuinen mies paljastuu. En ole koskaan välittänyt itse oikein maineestani mutta toivon että nämä väärinymmärrykset vihdoin oikenee. Ja saan vaikkapa alkaa keskittymään niihin vähän olennaisimpiin juttuihin oman elämäni kannalta.

Vähitellen eteenpäin jo. Olen itse hakenut tosiaan keskusteluapua ja eiköhän se elämä tästä taas vähitellen lähde sujumaan.