tiistai 1. maaliskuuta 2022

Onko kukaan meistä täydellinen?

Onko joku meistä täydellinen? Ei mielestäni. Aina meillä on mahdollisuus oppia paremmaksi ihmiseksi. Jokainen uusi päivä on mahdollisuus oppia uutta. Kritiikki kannattaa ottaa vastaan avoimin mielin, ensin se voi suututtaa mutta loppu peleissä se se vasta meitä kehittääkin!

Paasasin niin pitkään sosiaaliseen mediaan hiljattain omia näkemyksiäni tietyistä asioista jo että varmasti ihmiset alkoivat pitämään minua tyyppinä jolla on hirvittävän kova tarve tuoda omaa erinomaisuuttaan esille muiden kustannuksella. Mutta voin sanoa että tuo on virheellinen näkemys. Lopulta sen lähes tauottoman ajatusvirran takana oli erittäin iso huoli. 

No oli miten oli, niin minä ainakin pyrin suhtautumaan elämään niin että joka päivä voin oppia uutta. En ole koskaan liian täydellinen oppiakseni uutta. Olen itseäni kohtaan myös melko armollinen. Voin olla väärässä ja en nosta näkemyksiäni niin esille että ne olisi täyttä faktaa. Ne ovat minun näkemyksiäni vain ja jos joku tarjoaa tilalle samasta asiasta eri mielipiteen paremmin ja vaikka kattavammin perustein niin voin muuttaa näkemystäni. 

Ei minulle tee tuskaa olla väärässä. Mutta silloin kun olen väärässä niin tulen mielelläni oiotuksi, ja niin että saan tietää oikeaa faktatietoa asiasta. Se kehittää ihmisenä minua. Opin asioista taas uutta. 

Minulle itseni kehittäminen on tärkeää. Uskallan myös lähteä uudessakin asiassa kehittämään itseäni. En koskaan ole ajatellut olevani täydellinen vaan otan kritiikinkin niin vastaan että hyvin perusteltu kritiikki on muutama lisäaskel kohti sitä täydellisyyttä. Perkele, se korjaava palautehan se vasta kehittääkin. Voihan se tuntua ensin epämiellyttävältä mutta jos kritiikki annetaan hyvin perustein niin on se hemmetti soikoon varsin kehittävää ja sellaisen palautteen minä otan ainakin aina ilolla vastaan.

Jokainen päivä on oikeastaan mahdollisuus oppia uutta. Pitää vain lähteä välillä sen oman mukavuusalueen ulkopuolellekin rohkeasti oppimaan uutta. Ja ei kannata heti toisen näkemyksiä ampua alas kuin tykin kuulasta. Vaan kannattaa oikeasti kuunnella sen toisenkin näkemyksiä ja miettiä vaikka voisiko omia näkemyksiäni ainakin laajentaa toisen mielipiteiden avulla? 

Hyvä keskustelukin on rakentavaa. Siinä kuunnellaan aidosti toista ja pyritään ehkä yhteispelissäkin parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Ei sorreta muiden näkemyksiä vaan ollaan avoimia toisten mielipiteille. No joo, saihan tuo narsismijuttu minut näyttämään vähintäänkin oudolta mutta nyt yritän kertoa miten oikeasti tällaisiin asioihin suhtaudun. 

Minä en ole todellakaan täydellinen. Minulla on paljon yksinkertaisiakin asioita joita en osaa tehdä. Hoitaja pisti eilen täkkini pussilakanan sisään koska en itse osannut. Oli minussa kuitenkin miestä myöntää se asia ettei tuo nyt hoidu näinkin avuttomalta ihmiseltä. En osaa myöskään vaikka luistella vaikka jääkiekkoa tykkäänkin seurata tosi paljon.

Mutta hei, uskallan ottaa kuitenkin vastuun jos teen virheen tai epäonnistun. Uskallan myöntää olevani väärässä tai ihminen joka ei vain tiedä tarpeeksi. Jokainen päivä on mahdollisuus oppia uutta ja siksikin jokainen päivä on lähes kuin aarre. Harva meistä on täydellinen. Ja minullakin on tapana tehdä yhtä ja toista niin kyllähän siinä söhlätessä väkisinkin virheitäkin tulee. Pitää osata olla vain armollinen itseäänkin kohtaan.

Ja katsokaas minun omaa sairauslistaani: TIC-oireita eli pakkoliikkeitä paljon, paniikkihäiriöksi diagnosoitua ihmeellistä säpsähdäntää voi  esiintyä ihmisten läheisyydessä, minulla on yhä maitohampaat kun rautahampaita ei vain tule. Maitohampaat on suussani siihen asti kun ne putoaa pois. Tämä on jokin synnynnäinen sairaus. Raha-ja alkoholiongelmaa. Rahapeleihinkin upposi lokakuussa noin 700 euroa! Ja alkoholipäissäni rellestin ja mekastin asunnossani tammikuussa niin että taisi jo häätökin olla lähellä. Paskaakin välillä tulee housuun, joskus, joku vitun vika tuokin on.

Minun sairaslistallani ei olla täydellisiä. Ei lähellekään sitä. Mutta silti on tärkeää että tykkää myös itsestään. Ei liikaa, ettei omakehu haise. Mutta sen verran edes että on itselleenkin armollinen. Ei vaivu liikaa tuskaan ja epätoivoon jos ilmeneekin vikaa myös itsessään. 

Minä olen tehnyt lukemattomia virheitä elämäni aikana ja varsinkin viime kuukausina olen kämmännyt niin paljon mutta tämä on ollut minulle varsin opettavaista aikaa. Jatkossa en sitten näin toimi jos kohtaan jotain tällaista vielä elämäni aikana. Tässä oli vielä nostettava nuo narsismipohdintanikin esille koska tätä aihetta en olisi voinut käsitellä tarpeeksi rehellisesti ilman näitä nostoja. Mutta jokainen päivä on mahdollisuus oppia uutta! Eikä meistä kukaan taida olla täydellinen sitten kuitenkaan? En minä ainakaan. 

11 kommenttia:

  1. Miten olet kotona asuessasi hoitanut petivaatteiden vaihdon, jos et osaa laittaa täkkiä pussilakanaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis onhan tämä helvetin nolo juttu olla tämän asian osalta uusavuton. Mutta kotonakin nukun pelkällä täkillä, ilman pussilakanaa.

      Poista
    2. Et koskaan ole ajatellut opetella vaan laittamaan pussilakanaa? Ihan oikeasti, kiinnostaa ajatus tämän taustalla että ihminen ennemmin nukkuu pelkällä täkillä kuin opettelee noin yksinkertaisen asian joka yleensä opetellaan jo lapsena.

      Poista
    3. No voihan sitä opetella. Voisihan siitä olla hyötyä ja ei se nyt niin vaikealta opeteteltavalta taidolta näytä.

      Taidan olla lopulta vain kotioloissa niin perkeleen mukavuudenhaluinen ja laiska ihminen että menen liikaa sieltä mistä aita on matalin. Mutta voisihsn tuonkin taidon nyt opetella. Taisin muuten olla ylä-asteella kun itse opin kuorimaan perunat. Että juu, en ole lähellekään täydellisyyttä. Minä ainakaan.

      Poista
    4. Ohhoh, itse olen alle kolmekymppinen ja jo siihen aikaan täytyi osata eka luokalle mennessä osata kuoria perunat. Nykypäivänähän sitä ei tietysti enää tarvitse koululaisten osata,kun kouluissa tarjottavat perunat on valmiiksi kuorittuja.

      Poista
    5. Siis siihen aikaan kun olen itse kouluun mennyt.

      Poista
  2. No mutta miten naisasiat edistyy? ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei ne nyt ole edistyneet lainkaan. 👎 Olen joutunut nyt tänne eristetyksi pieneen potilashuoneeseen kahden muun miespotilaan kanssa peräti kymmeneksi päiväksi. En pääse käymään missään kanttiinissa vaikka ja olo on melko kurja. Helkkarin tylsää olla ja möllöttää tässä yhdessä pienessä huoneessa.

      Ja mä en oikein tiedä viitsinkö tästä huoneesta oikein mahdollisesti sen tapaisia kyyhkyläispuheluita soitella kun väki voi olla täällä melko kateellista ja pahansuopaista. Pitäis olla enemmän omaa rauhaa mut sitä täällä ei nyt ole tarjolla.

      Multa puuttuu vielä puhelinnumerokin ja sun muuta. Mutta jos tämän koronan nyt hoitaisi ensin pois alta ja sit alkais vihdoin toimiin. ☺️☺️

      Vähän vaan pelko persiissä että kuukausi ilman yhteyttä on kai aika pitkä aika ja kun nainen on noin upea niin viedään äkkiä "käsistä". Ensin kai häpesinkin tätä mielenterveysosastolla olemista ja odotin sitä et pääsisin kotiin niin alkaisin hoitajan muitakin asioita. Nyt pitää alkaa elään niin että tämä jakso voi jatkua pitkäänkin ja asioita pitää hoitaa täältä.

      Mutta jos tämän koronan nyt ensin selättäis ja karanteenin ja sit alkais viemään naiskuviotakin eteenpäin. Olo nyt aika tuskainen ja riutunut. Pahinta tässä on tää yhdessä huoneessa jököttäminen.

      Poista
    2. Oletteko aikaisemmmin ollut sitten enemmänkin yhteyksissä? Elämään tulee kaikkia haasteita mutta kyllä rakkaus ne voittaa.

      Poista
  3. Pussilakanan laitossa ei oo kyllä mitään opettelemista...ookkona tosissasi ettet osaa vaihtaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kai minä sen pussilakanan just ja just osaan paikoilleen laittaa mutta ei se minun lempipuuhani ole.

      Poista

Jätä rohkeasti kommenttia!