Ai kamala kuinka nopeasti aika kuluu. Tämä on tietenkin iän ikuinen ja loppuun kulutettu fraasi että kylläpä aika kuluu nopeasti. Mutta silti niin paikkansa pitävä. Just äsken oli lämmin ja valoisa kesä ja nyt on kohta sitten jo marraskuukin puolivälissä. Marraskuu on niin ankeaa aikaa, on niin pimeää kun ei ole vielä luntakaan valoa tuomassa.
Kyllä minullekin on tämä marraskuu koville ottanut. Vaikuttaa siltä että välillä väsyttää niin hirveän paljon. Kai se tuo pimeys lisää sitä väsymystä. Valoisaa aikaa näin marraskuussa on päivällä todella vähän tai ei jopa sitten lainkaan. Kyllähän sitä sitten väsynyt on. Pitäisi kai alkaa nauttimaan jotain vitamiinivalmisteita, poretabletteja että pysyisi näin pimeänä aikanakin virkeämpänä.
Elämäni on muuttunut jonkin verran kesän valoisten aikojen muuttuessa näin marraskuun harmaisiin päiviin. Luulen että kesä innostutti minutkin enemmän osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, reissaamaan ja käymään vaikka kahviloissa. Kesällä sitä oli niin pirteä ja innostunut. Ja taloudellisestikin ajateltuna satsasin kesään enemmän.
Nyt marraskuussa on erilaiset menot ja meiningit vaihtunut aika suurelta osin rauhallisempaan kotielämään ja harrastuksiin. Minun harrastuksia on muun muassa lentopallo- ja jääkiekkomatseissa käyminen ja jo kesällä ostin kausikortit sekä naisten Lentopallokerhon että miesten jääkiekkojoukkue HPK:n peleihin. On ollut ehkä tietoinenkin päätös että rauhoitan menemisiäni nyt syksyllä, oman mieleni vuoksi ja ihan puhtaasti sen vuoksi ettei kaikki säästöt kuluisi loppuun tuossa tuokiossa. Ei minulla kuitenkaan mielenterveyskuntoutujana ole järin kaksinen rahatilanne.
Olen tälläkin hetkellä kuitenkin tyytyväinen elämääni ja sen elämän sisältöön. Minut pitää aktiivisena harrastuksieni lisäksi Klubitalo jossa pyrin käymään kahtena päivänä viikossa. Pidän tärkeänä sitä seikkaa että on mielenkiinnon kohteita jotka pitävät mielen virkeänä. Tykkään esimerkiksi seurata urheilua ja kausikorttien lisäksi minulla on käytössä myös muutama suoratoistokanava jolta urheilua näen.
Klubitalolla on myös mukavan paljon erilaista arkisen toiminnan ohella tapahtuvaa retkeä ja toimintaa jotka tuovat minunkin elämääni piristystä ja sisältöä. Nyt hiljattain on ollut muun muassa lautapeli-iltaa, walopyhää jossa olemme paistaneet vohveleita ja grillanneet makkaraa ja katselleet leffaa. Sekä nyt eilen olimme katselemassa porukalla tämän Kikka-leffan iltapäivänäytöksessä.
Näissä Klubitalon tapahtumissa on varsin usein kivan pieni omavastuuhinta. Tuosta leffateatteriretkestäkään ei tarvinnut maksaa kuin kolme euroa. Ja olipahan muuten hyvä tuo Kikka-leffa, toki myös varsin surullinen. Mutta tykkäsin kyllä tuosta elokuvasta ja onhan näitä leffoja ihan erilaista katsella leffateatterin varsin mukavasti pehmustetulla nojatuolilla kuin kotona.
Kyllä sitä silti näin marraskuussakin kaipaa välillä toimintaa. Ja onkin ollut ilahduttavaa huomata että teatterinäytöksiä ja musiikkikeikkoja on alkanut kyllä jo olemaan taas. Ei enää koronan pelko niin paljoa vaikuta ja rajoita. Pitäisi vain saada taas itsestään irti sen verran että osallistuisi näihin tapahtumiin. Tietenkin se rahatilanne huomioiden.
Kai se marraskuun pimeyskin on nujerrettavissa ja sitä jaksaa jotenkin harmaankin ajan yli taas. Kohta voisi jälleen kaivella joulukoristeitakin esille, se toisi valoa ja tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!