Virkeää elämää

Minä se en liian usein nykyään päivitä tätä blogiani. Edellisen kerran olen tainnut blogiin kirjoittaa joskus kesäkuussa ja nyt ajattelin taas kaivaa blogini netin syövereistä ja kirjoittaa sinne tekstiä. Jotain mielessäni olevia päällimmäisiä asioita ajattelin tällä kertaa kirjoittaa blogiini ja käydä läpi vähän kuulumisiani. 

Tällä hetkellä minulle kuuluu hyvää. Elämäni on tasaista ja aktiivista. En tappele tällä hetkellä kovin suurien ongelmien kanssa vaikka yhä olenkin mielenterveyskuntoutuja. Aktiivisena minut pitää tällä hetkellä klubitalotoiminta ja se että käyn välillä lätkäpeleissä, teatterissa ja musiikkikeikoilla sekä konserteissa. Yksi iso asia josta oli puhetta nyt kun tapasin kotikuntoutuksen tukihenkilön oli se taas että minulla olisi riittävästi aikaa levollekin. Nyt tällä kertaa blogiini ajattelin kirjoittaa rahapelaamisesta, klubitalotoiminnasta ja töihin paluusta. 

Nyt sunnuntaina kävin Suvi Teräsniskan konsertissa.

Marraskuun alussa tulee täyteen jo kaksi vuotta ilman rahapelejä. Se on minulle iso saavutus kun olen pystynyt olemaan kaksi vuotta pelaamatta uhkapelejä. Ennen rahapelaaminen oli minulle kuitenkin isokin ongelma, pahimmillaan kuukaudessa meni rahapeleihin rahaa noin tuhat euroa. Nyt olenkin hienosti pystynyt pistämään rahapelaamisen kuriin ja olemaan pelaamatta jo kahden vuoden ajan. Mutta vaikka olen ollut pelaamatta pelejä jo kahden vuoden ajan niin silti repsahtamispelko on läsnä ihan arkielämässä. Pelkään sitä vaaraa sortua rahapeleihin. 

Alkoholin juomisen saa tehokkaasti kuriin käyttämällä antabus-lääkettä päivittäin mutta pelaamisen estoon ei lääkettä oikein ole olemassa. Paljon on sitäkin että pitää löytyä selkärankaa sanoa ei peleille. Tietenkin pelaamista voi vaikeuttaa monin eri keinoin. Voi esimerkiksi tehdä niin kuin minä tein sitten lopulta eli suljin yhden isoimman tavan siirtää rahaa nettikasinoille. Kun suurimmaksi osaksi siirsin rahaa nettikasinoille aina Trustlyn avulla niin suljin tämän kanavan ja en enää pysty siirtämään rahaa sitä kautta. 

Mutta kyllä pelaamiseen varmasti keinot olisi edelleen olemassa. Jos haluaisi pelata niin kyllä se silti varmaan jollain tavalla mahdollista olisi. Siksi onkin tärkeää että itseltä löytyy selkärankaa ja itsekuria sanoa peleille ei. Niin kuin olen nyt pystynyt hienosti tekemäänkin jo kahden vuoden ajan. 

Olen miettinyt välillä että ryhtyisin näissä asioissa kokemusasiantuntijaksi, auttamaan muita peliongelmaisia. Olen pystynyt kuitenkin olemaan jo hienon ajan pelaamatta. Ja minulle itsellenikin voisi tehdä hyvää pyörittää jotain rahapeliongelmaisten tukiryhmää. Tällaista toimintaa kuitenkin on olemassa. Esimerkiksi minä pari vuotta sitten kävin peliongelmaisten ryhmässä ja sitä pyöritti peliriippuvaisuuksista myös itse aikoinaan kärsinyt henkilö. 

Elämääni sisältöä tuo tällä hetkellä käyminen täällä Hämeenlinnassa Walonkulman klubitalolla. Nyt syksyllä olen ruvennut käymään Klubitalolla vielä kaiken lisäksi kolmena arkipäivänä viikossa, entisen kahden päivän sijaan. Teen Klubitalolla kolme toiminnallista päivää viikossa ja lisäksi Klubitalolla on myös vapaa-ajan toimintaa kuten Waloiltoja joihin myös osallistun aktiivisesti. Klubitalotoiminta tuokin elämääni hyvin sisältöä. 

Ja klubitalolla käyminen on minulle tärkeää. Se tuo elämääni kaivattua sosiaalisuutta, on mukava kuulua johonkin porukkaan ja on mukava päästä turisemaan niitä, näitä sekä vaihtamaan ajatuksia ja sekä vaihtamaan kuulumisia. Klubitalolla arkeen tulee myös merkitystä kun pääsee tekemään isoja ja pienempiä työaskareita. Työtehtävillä on myös merkityksensä kun esimerkiksi teemme siivoustehtäviä ja valmistamme kunkin päivän lounaan yhdessä. 

Klubitalo tarjoaa runsaasti vapaa-ajan toimintaa. Viime keskiviikkona kävimme Klubitalolla porukalla keilaamassa. 

Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien talo, yhteisö joka tarjoaa erilaista toimintaa. Niin työpainotteisia päiviä kuin vapaa-ajan ohjelmaakin. Klubitalossa on kaksi eri osastoa, on Kajastus jossa huolehditaan Klubitalon tilasto-, viestintä- ja toimistotehtävistä sekä Loisto, jossa hoidetaan talon keittiö- ja kahvilatehtäviä.

Mutta on siitä mahdollisesta töihin paluustakin jo keskusteltu ja uskon että se on nyt taas muutaman askeleen lähempänä. Töihin paluusta on ollut puhetta muun muassa kotikuntoutuksen tukihenkilön sekä kuntoutuspolin sairaanhoitajan kanssa. Töihin paluu voisi olla mahdollinen niin että suorittaisin ensin muutaman kuukauden ajan työkokeilua. Marraskuun lopussa minulla onkin lääkärin tapaaminen ja lääkäri enemmänkin arvioi sitä onko minusta töihin palaajaksi. 

Toivon itse sitä paljon että voisin palata vaikka jo ensi vuoden puolella töihin. Olen kuitenkin suht nuori vielä ja työvuosia minulla voisi olla jäljellä sellaiset vähän yli 20 vuotta. Kuntoni on lisäksi nyt pidemmän aikaa ollut jo tasainen jonka vuoksi uskon että töihin paluuni voisi olla ihan mahdollinen. Työelämä kuitenkin muuttaisi taas elämän sisältöä aika paljonkin ja toisi suuremmassa mittakaavassa niitä samoja asioita elämään palkan lisäksi mitä klubitalotoimintakin tuo.