Osaava keskustelija rinnastetaan monasti suupalttiin. Mielestäni se on suppea näkemys. Puheliaskin voi olla hyvä keskustelija, mutta keskustelemiseen vaaditaan muitakin taitoja. Keskustelijan täytyy osata kuunnella. Ottaa keskustelukumppaninsa huomioon. Kuunteleminen on taitona aarre.
Olen ymmärtänyt kuuntelutaidon merkityksen haastatteluja tekemällä. Kyseistä taitoani kehittämällä olen saanut enemmän irti haastateltavistani. Haastatteluni ovat ruvenneet muistuttamaan keskustelutilanteita. Sen sijaan, että esittäisin pötkössä kysymyksiäni haastattelutilanteeni etenevät keskustelujen kaltaisesti. Johdonmukaisesti.
Kuuntelen, mitä minulle sanotaan. Esitän seuraavan kysymykseni sen perusteella. En välttämättä enää etene etukäteen suunnittelemassani järjestyksessä. Kysyn usein myös täydentäviä lisäkysymyksiä, jotka tulevat mieleeni haastattelutilanteissa. En voisi niitä esittää, mikäli en olisi tarkkaavainen. Lisäkysymyksilläni pääsen yhä syvemmälle haastatteluissa, mikä tuo lisäarvoa jutuilleni. Tämän taidon omaksuminen auttaa muutenkin elämistäni. Voin käydä perusteellisempia keskusteluja ihmisten kanssa.
Hyvä kuuntelija on myös ennakkoluuloton. Antaa sanansijan eriävää mieltäkin olevalle henkilölle. Ei tuomitse välittömästi vastakkaisia näkemyksiä vaan pyytää niille perusteluita. Erinomainen kuuntelija huomioi myös keskustelukumppaninsa elekielen. Tämäkin on tärkeä taito haastatteluita tehdessä.
On ymmärrettävä, milloin käsitellään epämieluisia aiheita. Milloin aiheen vaihto on paikallaan. Tätä en tajuaisi, mikäli en tarkkailisi keskustelukumppaniani. Hänen käyttäytymistään. On nähtävä sanojen taakse. Se kertoo faktan ihmisen olotilasta. Puheellaan voi helposti huijata, käyttäytymisellään ei. Tärkeä ja kiehtova taito elämässä. Ihmisten tulkitseminen.
Kuuntelutaito on puhetaitoa arvokkaampi kyky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!