Keskustelin tuossa yksi kerta Hämeenlinnan yöelämässä HPK-puolustaja Joni Tuomisen kanssa. Hän sanoi minulle, että minulla voisi jonain päivänä olla mahdollisuus yltää Arto Nybergin tasolle.
Enkä toisaalta ihmettele, että miksi. Nyt, kun tarkemmin kelaan asioita.
Haastattelemisesta on nimittäin muodostunut minulle erittäin mielekäs puuha. Se on uskomatonta siihen verrattuna, että aloitin toiminnan toimittajan harrastukseni parissa melko ujona poikana.
Lähinnä lähdin alunperin tekemäänkin haastatteluita sillä ajatuksella, että kehittäisin sosiaalisia taitojani. Ja olen siinä totta vie onnistunutkin.
Haastattelutilanteet eivät oikeastaan ole minulle ikinä olleet pelkkiä kysymysten kysymistä. Niistä on tullut minulle ajan saatossa yhä enemmän keskustelutilanteita. Ja sellaiseksi olen niitä halunnut jalostaakin.
Haastatteluiden luominen lähtee siitä, että muokkaat kysymysrunkosi loogiseen etenemisjärjestykseen. Ja liikaa tuohon runkoon ei saa kysymyksiä mennä keksimään, sillä haastattelutilanteissa on jätettävä aikaa lisäkysymystenkin kysymiselle.
Se on todella antoisa haaste keskustelutilanteista toiseen pyrkiä saamaan mahdollisimman paljon puhetta ulos siltä jututtamaltasi ihmiseltä. Ja siihen yksi keino on myös noiden lisäkysymysten esittäminen. Ja niitä on keksittävä haastattelutilanteissa.
On kyettävä kyseenalaistamaan haastateltava ihminen. Ja tässä korostuu sitten taas kuuntelutaito. Se taito lienee tärkein kyky haastattelutilanteissa.
Ja kaiken a ja o on myös se, miten valmistaudut haastatteluihin. Haastattelijan on oltava innostunut, valpas ja motivoitunut tilanteeseen.
Tämä sen vuoksi, että se on merkki haastateltavalle ihmisellekin, että toimittaja on tosissaan hommassaan ja haastateltavakin panostaa yhä enemmän keskustelutilanteeseen.
Siihen on suositeltavaa myös varautua, että etukäteen suunnitelmasi haastattelurunko ei tule oikeasti pitämäänkään kutiaan. Näin on minulla monesti käynyt.
Kysymykset on opeteltava sen verran hyvin ulkoa, että osaa edetä sellaisessa järjestyksessä, joka sopii kuhunkin haastattelutilanteeseen parhaimmalla mahdollisella tavalla. Oikeastaan nykyään kysymyspaperit ovat minulla enää vain tukipapereina, joista lunttaan asioita vain sitten, jos on tarvetta.
Minkälainen on sitten onnistunut haastattelutilanne? Se on varmaan sitä tasoa kuin mitä se alkusyksystä oli Ari-Pekka Selinin kanssa. Keskustelin Selinin kanssa tunnin ja minulla oli viisi-kuusi arkillista paperia kommentteja kasassa.
Ja sain Selininkin innostumaan tilanteesta ja viihtymään tilanteessa. Enkä sen vuoksi ihmettele sitäkään, että sain Tuomiselta sellaistakin palautetta, että olen onnistunut Selininkin vakuuttamaan haastattelutaidoillani. =)
Toisaalta on osattava käsitellä ja tulkittava ihmisiä päinvastaisissakin tilanteissa. Esimerkiksi Marko Tuulola tuli luokseni sen verran vittuuntuneena viime viikon torstain pelin jälkeen, että tiesin etukäteen jo, että se on sitten korkeintaan minuutti, jonka voin haastatteluun käyttää ja kysyä vain oleellisimmat asiat.
Johan tässä jo odottelee seuraavaa pitempää haastattelutuokiotaan. Ja opiskeluideni myötä en oikeastaan enää puhu vain kysymyksistä haastattelussa vaan puheenaiheista.
Jonain päivänä voisi kyllä jututtaa jo jotakin muutakin ammatinharjoittajaa kuin jääkiekkoilijaa. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!