Miksi me ihmiset usein ajattelemme kovin negatiivisesti? Näemme liian monesti ensi sijaisesti vain huonot asiat?
Annamme toisillemme herkästi kritiikkiä, mutta kiitollisuus ja kehut jäävät antamatta.
Olisiko aika ruveta tekemään maailmasta parempi paikka?
Mielestäni muutoksen kohti parempaa huomista voisi aloittaa niinkin pienitöisellä palkalla kuin sanalla kiitos. Sanan lausumiseen kuluu muutama sekunti, mutta piristäisi varmasti jokaisen meidän kadun tallaajaan päiviä.
Jokainen ihminen on varmasti kiitoksen arvoinen. Jatkuvasti. Osoitetaan se.
Eikä synkistellä liikoja. Melkein kaikissa negatiivisissakin asioissa on aina hyvääkin. Painotetaan sitä puolta.
Ruvetaan käyttämään sanaa kiitos runsaammin! Siten saisimme maailmasta varmasti hitusen riemukkaamman paikan elää.
Jokaisen ihmisen elämä on kuitenkin lahja, joka päättyy vain kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!