Virheet opettavat

Mikä on yksi asia, joka yhdistää liki kaikkea olemista ja tekemistä tällä maapallolla?

Se on virhe.

Kaikessa mitä tehdään sattuu ajoittain virheitä. Ja mitä enemmän kukin tekee, sen isommaksi virhealttius kasvaa.

Minusta virheiden tekeminen on osin hyväkin. Tai riippuu virheen aiheuttamasta seurauksesta.

Jos erheet eivät täyttä tuhoa saa aikaan, on niiden tekeminen välillä mainio asia.

Ensinnäkin, niiden tekeminen kasvattaa meitä henkisesti. Ja, mitä isompi virhe, sen enemmän se kasvattaa.

Virheet auttavat pitämään mielen nöyränä. Ne osoittavat sen, ettei sitä olekaan valmis tai yli-ihminen. Jotain on sittenkin vielä opittavana.

Ja parhaimmillaan se nälkä kehittyä paremmaksi kasvaa epäonnistumisten myötä entisestään.

Virheet opettavat. Ainakin, jos olet valmis oppimaan virheestä. Kun teet jonkin erheen jossain asiassa, otat siitä opiksesi ja et tee enää samaa virhettä toistamiseen.

Tyhmä ei nimittäin ole se, joka tekee virheen. Vaan se, joka tekee saman virheen toistamiseen.

Virheen myötä näet, miten jotain asiaa ei kannata tehdä ja opit. Se on yksinkertaista.

Ja näiden syidenkään takia virheitä tai epäonnistumisia ei kannata ainakaan pelätä. Sillä, jos niitä pelkää, niin sitä pahimmillaan lakkaa yrittämästä edes tehdä jotain asiaa.

Sitä lakkaa kokeilemasta uusia temppuja. Se on huono juttu.

Rohkeasti vain on otettava ensiaskel kussakin asiassa ja kasvettava paremmaksi askel askeleelta. Virheidenkin myötä.

Korjaava palaute, epäonnistumiset ja virheet ovat elämämme kannalta paljon arvokkaampia kuin kehut ja onnistumiset.

Mairittelut tuntuvat hyvältä hetken. Sen hetken, jonka ajan kritiikki tuntuu pahalta.

Mutta tiedättekö kumpi jättää mieleen pysyvämmän jäljen?