Tehdään ensi vuodesta inhimillisyyden vuosi.

Vuosi vaihtuu ensi yönä. Vuosi 2012 muuttuu lukemaksi 2013. 

Vuoden vaihtumisen kokee kenties helpottavana asiana. Siihen liittyy olennaisesti toivomus siitä, että uudesta vuodesta tulisi valoisampi. 

Lähivuodet ovat olleet rankkoja niin minulle kuin lähimmäisillenikin. Tänä vuonna menehtyi veljeni ja sitä edellisenä vuonna äitini. 

Ihmistä, joka on kokenut nuo asiat vain vuoden sisällä toisistaan, on koeteltu ankaralla kouralla. Tuskin olen vieläkään kunnolla selvinnyt lähimmäisteni kuolemista. 

Puhumattakaan muista perheenjäsenistäni. On ollut raskasta seurata isäni surun läpikäymistä. Hän ei suoraan puhu asioista, mutta isästäni aistii sen, ettei hän ole vielä päässyt kunnolla yli surustaan. 

Ja se on toki myös luonnollista, oman vaimon ja pojan kuolemien käsittely vie aikaa. Paljon. Yritän parhaimpani mukaan olla hänen tukenaan.

Itse olen "vasta" 28-vuotias mies ja olen jo saanut omin silmin todistaa elämän nyrjimmän puolen. Monta kertaa. 

Äitini ja veljeni kuolemien lisäksi olen lähimenneisyydessä joutunut luopumaan myös enostani ja tädistäni. 

Lisäksi edellisessä oppilaitoksessani Kauhajoella tapahtui vuonna 2008 jotain todella karmeaa. Koulusurmat. Kymmenen viatonta ihmistä menehtyi, yksi loukkaantui vakavasti ja kaksi lievästi. Ja muita koulun ihmisiä kohtasi luonnollisesti järkyttävä suru. 

Tällaiset tragediat vaikuttavat kaiken kukkuraksi muutenkin vain lisääntyneen viime aikoina. Lööpeistä on saanut monesti lukea perhesurmista ja ampumistragedioista, esimerkiksi Jokelan koulusurmista ja Hyvinkäällä  kesällä sattuneesta ampumisvälikohtauksesta.

Muistutin jo jouluaattona kirjoittamassani blogitekstissäni lähimmäisyyden merkityksestä, mutta tällaisena aikana tuntuu, ettei asiaa voi liikaa korostaa.

Oppisimme ymmärtämään sen, että arvokkainta Telluksellamme on toinen ihminen. Etenkin lähimmäisemme. Raha, kunnia, maine ja menestyminen ovat toissijaisia arvoja inhimillisyyden rinnalla. 

Toiveenani on, että ensi vuodesta tulisi inhimillisyyden vuosi. Välittäisimme aidosti toisistamme, muistaisimme sekä oman että toistemme ihmisarvon ja kunnioittaisimme sitä. 

Jokaisen elämä, kun on lahja, joka paketoidaan vain kerran.

Hyvää uutta vuotta kaikille. Eletään ensi vuonna yhä inhimillisemmin,

Ville


ps. Loppuun lainaus Veikko Lavin kappaleesta "Jokainen ihminen on laulun arvoinen":

"Lämmitä siis kalleintasi ystävää,
kun suuri aarre sulle suotu on.
Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,
kun kerran hautakumpu umpeen luotu on."