Pam! Nyt olen sen oivaltanut. Elämäni ydinongelman. Se on elämäni yksipuolisuus. Elän aivan liian ykstoikkoista elämää. Toistan samoja kaavoja päivästä toiseen.
Se on tylsää. Tai siitä on ruvennut tulemaan tylsää. Aluksi se tuntui vielä lumoavalta... No, olen vähään tyytyväinen.
Tärkeintä ei ole kuitenkaan keskittyä ongelmaan vaan ongelman ratkaisemiseen. Joten ongelmastani ei sen enempää avautumista.
Haluan saada elämääni lisää sisältöä. Lisää säpinää. Kuinka se olisi mahdollista? Onko se mahdollista?
Uskon vahvasti, että se on mahdollista. Minulla on mahdollista saada rikkaampaa täytettä päiviini. Se vaatii vain päättäväisyyttä.
Mitään sen suurempaa lisäsisältöä en välttämättä elämääni kaipaa. En tarvitse limusiiniajeluita, blondinaisten tissien puristeluja ja joka viikkoisia huvipuistovierailuita. Vaikka en pahakseni pistäisi näillekään ohjelmanumeroille. (Tähän se vinkkaava silmä-hymiö).
Nyt jo asunnostani löytyy tykötarpeita, joiden avulla voisin elämästäni hieman rikkaamman luoda. Esimerkiksi netti, jota voisin ruveta hyödyntämään työn hakuun. PS3, jota voisin useammin vain hakata kämmenet ruvella. Blogini, jonka kirjoittamisen voisin ruveta ottamaan tosissaan ja alkaa yhä enemmän kehittämään itseäni bloggaajana...
Ja, jos omasta asunnostani ei tarpeeksi ohjelmanumeroita löydy, niin menen ulos! Niin kuin äsken tein. Oli piristävää tehdä kävelyreitti, jonka varrella poikkesin kirjastoon ja erääseen kahvilaan juomaan kupin kahvia sekä maiskuttelemaan laskiaispullaa.
Pieni, mutta raikkautta arjen keskelle tuonut "tapahtuma".
Olenko siis tarpeeksi hyödyntänyt ulkomaailmasta löytyviä palveluita, joihin minunkin kukkarollani olisi varaa? Leffateatteria, teatteria, lounasruokaloita, kahviloita, shoppailua, kapakoita, muuten vain lenkkeilyä, uimahallia...
Vastaus on yksiselitteinen: En.
Ja kuinka huonolla tolalla sosiaaliset suhteeni ovat?
Aivan. Olisi varmaan hyvä ruveta pitämään tuttaviini enemmän yhteyttä. Tällä tahdilla olen kohta erakko!
Joten nyt avaan silmäni elämälle. Rupean yhä runsaammin hyödyntämään mielikuvitustani ja ajattelukykyäni ihan jokaisena arkipäivänäkin.
Jos se elämä rupeaisi siten taas maistumaan jopa bebe-leivokselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!