Voittamisen ei tarvitse liittyä mihinkään kisaan, pelaamiseen, peliin. Voiton tunteen kokee jo silloin, kun asetat itsellesi tavoitteen ja täytät sen. Välittämättä edes siitä, mikä on vastus tai palkinto, jonka saat voittamisesta.
Sinun ei tarvitse välttämättä voittaa ketään muuta vaan voit voittaa pelkästään itsesi. Siitä saatava fiilis tekee jo mielen onnelliseksi.
Itse olen siten mainiossa tilanteessa, että minulla on mahdollisuus uurastaa toimittajan harrastuksessani erilaisia haastatteluprojekteja. Etenkin isompien juttujen tekeminen on antoisia projekteja.
Ensin päätät jutullesi aiheen, sitten suunnittelet noin tunnin pituiseen rupattelutuokioon kysymysrungon, suoritat haastattelun, purat sen sisällön ja kirjoitat jutun. Lopuksi julkaiset juttusi.
Jos kaikki sujuu onnistuneesti, koet voittaneesi. Ja aah, saat nauttia taas siitä tunteesta. Voittamisen tunteesta. Olet voittaja, kun olet täyttänyt itsellesi asettamasi päämäärän.
Ja saat palkintosi, olet saanut käyttää luovuuttasi, kehittää itseäsi taas toimittajana ja kirjoittajana eteenpäin sekä olet ennen kaikkea saannut tuottaa lukijoillesi ihanteellisessa tapauksessa mainiota luettavaa.
Asettelen itselleni muutenkin elämässäni paljon erilaisia päämääriä. Oikeastaan moneen asiaan, joita teen pistän aluksi jonkin tavoitteen itselleni. Ihan vaan vaikka normiduunipäivääni.
Yleensä kutakin vuoroa ennen pistän itselleni aikomukseksi paiskia hommani mahdollisimman hyvällä asenteella ja jos siinä onnistun poistun kotiini liki voittajana. Olenhan taas täyttänyt tavoitteeni.
Ja onhan voittaminen toki kivaa kilpailuissa ja peleissäkin. Minun on hankalaa osallistua mihinkään peliin vain sillä asenteella, että kunhan pelaillaan. Yleensä tekee mieli voittaa. Ihan yksittäisestä korttipelistä lähtien.
Se on tosin erittäin ikävä asia, että monien pelien määrä on tippunut minulla roimasti äitini ja veljeni menehtymisten vuoksi. Enää en voi pistää kenenkään kanssa korttipelirinkiä pystyyn ja pelata maratonia tai hakata illasta toiseen NHL-matseja veljeäni vastaan.
Minulla ei juuri ole muita keinoja nauttia voittamisesta kuin silloin, kun täytän tavoitteeni tai voitan tietokoneen jossain virtuaalipelissä.
Ennen järjestin perheeni parissa lätkäveikkauksiakin joko HPK:n tai kaikkien SM-liigaotteluiden loppulukemista.
Voi niitä aikoja...
Ja saat palkintosi, olet saanut käyttää luovuuttasi, kehittää itseäsi taas toimittajana ja kirjoittajana eteenpäin sekä olet ennen kaikkea saannut tuottaa lukijoillesi ihanteellisessa tapauksessa mainiota luettavaa.
Asettelen itselleni muutenkin elämässäni paljon erilaisia päämääriä. Oikeastaan moneen asiaan, joita teen pistän aluksi jonkin tavoitteen itselleni. Ihan vaan vaikka normiduunipäivääni.
Yleensä kutakin vuoroa ennen pistän itselleni aikomukseksi paiskia hommani mahdollisimman hyvällä asenteella ja jos siinä onnistun poistun kotiini liki voittajana. Olenhan taas täyttänyt tavoitteeni.
Ja onhan voittaminen toki kivaa kilpailuissa ja peleissäkin. Minun on hankalaa osallistua mihinkään peliin vain sillä asenteella, että kunhan pelaillaan. Yleensä tekee mieli voittaa. Ihan yksittäisestä korttipelistä lähtien.
Se on tosin erittäin ikävä asia, että monien pelien määrä on tippunut minulla roimasti äitini ja veljeni menehtymisten vuoksi. Enää en voi pistää kenenkään kanssa korttipelirinkiä pystyyn ja pelata maratonia tai hakata illasta toiseen NHL-matseja veljeäni vastaan.
Minulla ei juuri ole muita keinoja nauttia voittamisesta kuin silloin, kun täytän tavoitteeni tai voitan tietokoneen jossain virtuaalipelissä.
Ennen järjestin perheeni parissa lätkäveikkauksiakin joko HPK:n tai kaikkien SM-liigaotteluiden loppulukemista.
Voi niitä aikoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!