Asioilla on tapana järjestyä. Sanotaan. Ja hyvin näyttää sanonta pitävän kutinsakin.
Viime viikon torstaina olin vielä vailla töitä. Sitten sain puhelun. Kutsun työhaastatteluun perjantaiksi ja tänään minut pyydettiin töihin.
Nopea rytmi tulkitsen.
Ja itse en edes joutunut hakemaan työpaikkaa, yhteydenotto tuli työnantajan puolelta. Olivat saanneet tietoni työvoimatoimistosta.
Duunimesta on Visamäen palvelulaitos. Aloitan siellä keittiötyöntekijänä ensi viikon maanantaina. Väliaikaista se tosin on vaan.
Ensin olen töissä siellä kuukauden, sitten on välissä tauko ja huhtikuussa minulla on kolmen viikon duunirupeama edessäni ja kesän toimin siellä lomittajana.
Mikäli kaikki menee niin kuin elokuvissa. Sellaisessa elokuvassa, jossa on kaunis juoni. Ei kauhuleffassa. Ja miksei menisi? Jos aherran työni sielläkin tutulla asenteellani. Sillä asenteella, jolla jalka jää työpaikan oven väliin. Tämä on hyvä pistää ainakin tavoitteekseni.
Hieman tosin epäilyttää tuo mutkattomuus, jolla toimen tuolta Visamäestä sain. Toivottavasti työolosuhteet ovat kohtuulliset.
Jos ovat, duunipaikka napsahti hyvään saumaan. Työ parantaa elintasoani, sillä saan työstäni rahallista korvausta. Sitä kuulemma kutsutaan palkaksi.
Tuon palkan lisäksi duuni antaa minulle sisältöä elämääni. Tuo taas sen selkeän, terveellisen rytmin arkeeni. Ja työ lisää myös sosiaalisuutta elämääni. Onhan siellä duunimestassa kuitenkin enemmän ihmisiä kuin asunnossani. Työttömänä olelisin päivät pitkät vain mielikuvituskaverieni kanssa.
Ja onhan nuorena hyvä nähdä erilaisia työpaikkoja ja kasvattaa kokemusta. Eli hyvältä kuulostaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!