sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Hyvän yön tarina

Saavuin pari tuntia sitten asunnolleni. Aukaisin avaimella asuntoni ulko-oven. Astuin kämppääni sisälle ja suljin oven perässäni. Olin saapunut kotiini. Nenääni tuli kotoinen tuoksu, minun pitäisi varmaan välillä tuulettaa asuntoani. Tunkkainen haju katoaisi.

Vietin reilut kaksi tuntia tänään siskoni lasten kanssa Katinalassa. Olin kaitsemassa heitä, sillä siskoni miehensä kanssa olivat teatteriharkoissaan. Minulla oli jälleen mahdollisuus kuluttaa rattoisaa aikaa 9-vuotiaan Vilman ja 1,5 vuotiaan Veikon kanssa.

Siitä lapsesta puhkuavasta viattomasta riemusta ei voi kuin nauttia. Siitä, kuinka pienellä asialla Veikko-pojankin saa iloiseksi. Se saa minut melkoisen hyvälle tuulelle.

Tuolta lasten vahtireissultani kotiini saavuin tovi sitten. Aukaisin asuntoni oven reippaalla otteella, astuin eteiseen, suljin oven ja riisuin kenkäni. Asetin kenkäni asuntoni naulakon alle, en kuitenkaan niille varatulle paikalle kenkätelineelle vaan sen viereen. Olen luultavammin laiska, en jaksa nostaa monojani tuohon telineeseen. Varmaan ikinä.

Kämppääni päästyäni mietin hetken taas sitä, kuinka minua odotti asunnossani yksinäisyys. Katinalassa oli mukavaa viettää aikaa jo senkin vuoksi, että oli seuraa. Täällä olen mietteineni yksinään. Välillä yksinäisyys on mukavaa. Saa olla rauhassa ajatuksiensa kanssa.

Toisinaan se myös ahdistaa, siksi varmaan koitan käydä usein ulkonakin. Kahviloissa ja kuppiloissa, siellä on ihmisiä. En välttämättä puhu heille, mutta seuraan sitä hälyä, heidän keskustelujaan. Sekin jo riittää.

Nyt olen yksin asunnossani, en ole jaksanut lähteä mihinkään. Olen syönyt jo iltapalan. Broileripatonkin ja juonut sen kera puoli litraa kokis zeroa. Juon nykyään kokista sokerittomana versiona. Siirryin zero-tuotteisiin silloin, kun laihdutin. Pepsi Max ja Kokis Zero ovat hyviä juomia laihduttajalle, niissä kun on niukasti kaloreita.

Tosin tuosta laihdutuskuuristanikin on jo pari vuotta aikaa. Ja valitettavasti muutama kilo läskiä on kertynyt lisää kehooni. Kehooni, jonka päällä ollutta vaatetusta hiljattain myös vähensin. Riisuin pois farkkuni ja puseroni. Päälleni jäivät vain kalsarini ja t-paitani. Näissä tamineissa on hyvä nukkua, ei tule kuuma.

Nukkumaan, kun olen kohta tästä menossa. Olen sulkenut jo ikkunani verhot. Kömmin pian pehmeän peiton alle. Asetan pääni tyynylle ja suljen silmäni. Jos hyvin käy näen unia. Hmm... Vaikka kauniista neitosista.

Välillä kirjoitan Facebook-profiiliini hyvän yön toivotuksen. Nyt en sitä tee. Tällä erää päätin testata kirjoittajan kykyjäni ja toivottaa teille tämän tarinani siivittämänä kauniit unet.

Nukutaan rauhaisasti. Huomenna alkaa taas uusi viikko.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!