Minulla on ollut hieno mahdollisuus päästä tutustumaan paremmin HPK:n valmentajiin, etenkin Ari-Pekka Seliniin ja Kari Lehtoseen. Sen kuvan perusteella, jonka olen näistä herroista muodostanut on helppo päätellä yksi syy uskon palautumiseen hämeenlinnalaiseen kiekkoiluun.
Hämeenlinnan Pallokerhossa on jälleen auktoriteetteja. Arvovaltaisia, vahvoja persoonia siellä, missä niitä pitää ollakin, valmennuksessa.
Harri Rindellin aika on lopullisesti ollut ja mennyt. Rindellinkin kanssa hieroin pari kertaa tuttavuutta ja tutustuin häneen persoonana. Rindell oli aivan toista maata Selinin ja Lehtosen kanssa luonteeltaan. Rindell oli ja on liian pehmo päävalmentajaksi.
Selin ja Lehtonen sen sijaan tietävät paljon omasta valmennusalueestaan. Ja tietämyksensä lisäksi ovat vahvoja, vaativia, intohimoisia luotseja. On helppo ajatella tämän kaltaisten ihmisten pärjäävän äijän köriläitä vilisevän joukkueen valmennustehtävissä. Etenkin HPK:ssa, jossa pelaajistosta pitää ammentaa maksimi irti.
Selin ja Lehtonen ovat vahvaluonteisimpia ihmisiä, joita olen elämäni aikana tavannut. Ja mikä parasta, he osaavat ainakin puheidensa perusteella käyttää auktoriteetti-asemaansa oikein. He kuuntelevat myös luotsattaviaan.
HPK:ssa on tällä kaudella työskennellyt ammattitaitoinen johtajisto. Sitä kautta usko ja luotto omaan tekemiseen on ensin palautunut joukkueelle itselleen. Ja sitä myötä hämeenlinnalainen kiekkokansa on saanut tällä kaudella ihailla monissa peleissä taistelevaa, työtä tekevää Pallokerhoa.
On mielenkiintoista nähdä, mihin Kerhon matka tulee tällä kaudella lopulta päättymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!