No niin. Turpaan tuli Visamäessä. Eivät kykyni vastanneet sitä, mitä he odottivat. Sain lähteä. Hävisin, mutta ei siinä silti mitään hävettävää ole. Kuten ei muutenkaan häviämisissä ole.
Kyllä se luissa ja ytimisissä saa tuntua, sillä muuten hommaa ei ottaisi tosissaan. Mutta, jos olet jonkin homman ottanut tosissasi ja tehnyt parhaasi ja silti häviät, niin nokka pystyyn vain. Ei sitä murehtimaan kannata jäädä, kykysi ei vain riittänyt.
Me ihmiset juoksemme monesti menestyksen ja voittojen perässä, mutta on hyvä osata myös hävitä. Oppia sietämään epäonnistumisia.
Jos osaat kohdata epäonnistumiset oikein, niin ne opettavat sinua. Teet virheitä, otat niistä opiksesi ja ensi kerralla osaat jonkin asian paremmin. Saat kritiikkiä, jos osaat suhtautua siihen oikein, se on sinulle arvokasta. Olet entistä viisaampi.
Häviöt ja epäonnistumiset vahvistavat myös luonnettasi. Voittaminen ja pärjääminen tuntuvat myös häviöiden jälkeen yhä vain paremmilta.
Eli ei ole lainkaan paha välillä epäonnistua. Ne tekevät meistä viisaampia, jos osaamme suhtautua niihin oikein.
On hyvä myös osata nauraa itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!