Köpelösti kävi!
Nimittäin minulle siellä Visamäen keittiöllä. Ehdin olla töissä heillä jopa kaksi päivää, kunnes minut pistettiin pois. Tai ei pistetty pois, vaan lähdin sieltä. Teimme päätöksen yhteisymmärryksessä. Kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet, tulos oli tämä.
Hyvin ja ahkerasti koitin työni ahertaa, mutta he hakivat tekijää, joka omaksuisi nopeassa tahdissa heidän talon tavat. Minusta ei siihen ollut.
He hakivat kokenutta keittiötyöntekijää. Minä en sitä ole. Minulta puuttuu kokemus, se on ongelmani.
Vankempi työkokemus taannee kuitenkin sen, että opit osaamaan hommasi nopeammassakin aikataulussa. Perusosaamisesi on kokemuksen myötä paremmalla ja varmemmalla tasolla.
Vähän niin kuin Marko Tuulola vastasi minulle TPS-pelin jälkeen, kun kysyin häneltä, minkälaista hyötyä kokemuksesta hänelle on. "Tilanteet eivät tule yllätyksenä." Kuului SM-liigan vanhimman pelaajan vastaus.
Sama se on keittiöalallakin. Kokeneemmalla työntekijällä on perusosaaminen sen verran hyvällä tasolla jo, että kykenee luultavammin uudenkin työpaikan tavat omaksumaan vikkelässä tahdissa.
Lähtökohdiltaan monet laitoskeittiöt lienevät kuitenkin toimintatavoiltaan samanlaiset. Ruoanvalmistuksineen ja puhtainapitotehtävineen. Tilanteet eivät tule kokeneemmille kehäketuille yllätyksenä.
Jokaisella keittiöllä on toki omat tapansa ja ruoanlaittovälineet, mutta ne on sitten helpompi oppia ja omaksua, kun sinulla on kokemuksen myötä perusosaaminen vankemmalla tasolla.
No, tätä blogitekstiä isompaa numeroa tapauksestani ei ole syytä tehdä. Uutta matoa koukkuun vain ja takaisin rakentamaan omaa tulevaisuuttaan.
Jos voin tarinastani jotain oppia, niin sen, että pitää jatkossa paremmin kartoittaa minkälaiseen työpaikkaan olen menossa ja mitä minulta odotetaan. Sekä pyrkiä antamaan työnantajalle jo etukäteen mahdollisimman realistinen näkemys siitä onko minusta täyttämään heidän odotukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!