Lätkäpäivä sytyttää. Kyseisten päivien aamuina sitä tuntee jo kipinän sisällään. Silloin, kun HPK pelaa kotimatsin, niin tämäkin toimittaja on elementissään. Sitä tulee lähes koko lätkäpäivän ajan odotettua, että kiekko putoaa jäähän ja Kerhon matsi käynnistyy.
Jaa miksi?
HPK:n kotipeli tarkoittaa minulle kirjoittamistöitä. Usein uurrastan hommia Pallokerhon kotipeleistä kahteen mediaan, sekä Ilta-Sanomiin että Jatkoaikaan.
Katselen jääkiekkoa journalismi edellä. Koitan miettiä HPK:n kotimatsipäivinä ja itse otteluiden ajan mahdollisia kansaa kiinnostavia jutun aiheita. En osaa jääkiekkoa enää seurata niinkään sen vuoksi, että fanittaisin jompaa kumpaa pelaavaa joukkuetta tai seuraisin pelejä jääkiekon vuoksi.
Seuraan jääkiekkoa journalismin takia. Ja teen toimittajankin hommia osin rahasta ja harrastuksenani sen vuoksi, että journalismi ja kirjoittaminen kiehtovat minua.
Kovin suurta intohimoa minulla ei jääkiekkoon ole. Voisin olla muunkin alan toimittaja.
Tämän vuoksi pidän myös juttujen kirjoittamisesta Ilta-Sanomiin. Vaikka IS-raportit eivät olekaan niin asiapitoisia, niin se ei haittaa minua. Tekstiä saa tuottaa joka tapauksessa.
On hyvä osata kirjoittaa monenlaiseen mediaan kullekin lehdelle tyypillisellä tavalla.
Ja kiinnostaa toimittajan hommissa muukin kuin pelkkä kirjoittaminen. Ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen, juttujen ideoiminen ja kansan palveleminen.
Toimittajana tapaa paljon erilaisia ihmisiä. Jääkiekkoilijatkin, kun ovat kuitenkin vain näitä, ihmisiä. Ja heihinkin mahtuu kirjavaa sakkia. Toimittajalle miellyttävimpiä ihmisiä ovat tietenkin kiekkoilijat, jotka antavat kattavia vastauksia.
Jääkiekkoilijoista kolme ovat erityisesti jäänneet mieleeni. HPK:n Marko Tuulola ja jo uransa lopettanut Jyrki Louhi ja HIFK:n Kimmo Kuhta. Usein kokemus vaikuttaa pelaajien kommentoimiseen.
Ja hyvä toimittajahan ei pahemmin nöyristele. On nöyrä, mutta ei nöyristelijä. Mielestäni kaikkiin haastateltaviin on hyvä suhtautua ihmisinä. Ilman, että ammatit tai tittelit vaikuttaisivat asioihin. Täten pääsee syvemmälle haastatteluissaan ja uskaltaa kysellä negatiivisempiakin aiheita.
Kansan palveleminenkin on kiinnostavaa puuhaa. Tai heillehän näitä töitä tehdään. Seuraan aktiivisesti Jatkoajan keskustelupalstaa. Se on mainio kanava minulle seurata sitä, mikä lätkäväestöä kiinnostaa. Lätkäkeskustelua käydään toki muuallakin. Turuilla ja toreilla, mutta niiden keskustelujen seuraaminen on hankalampaa.
Ja jutun julkaisussahan parasta on antamisen ilo. Vähän niin kuin joululahjan antaisi. Se on minulle iso juttu, mikäli saan ilostettua edes muutamaa ihmistä teksteilläni.
Minusta voi isona tulla toimittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!