Latasin äsken mielenkiintoisen blogitekstin, jossa yks kaks kerroinkin, että ei olekaan niin väliä tuleeko minusta koskaan toimittajaa. Tämä ei silti tarkoita sitä, että luopuisin tavoitteestani tai lopettaisin työn tekoni tavoitteeni eteen. Vaan se on mielestäni tervettä ajattelua.
Ei tavoitteeni kuitenkaan niin vain toteudu. Mitäs sitten, jos se ei tule toteutumaan? Loppuuko maailmani? Ihan hyvä mielestäni miettiä välillä varasuunnitelmia elämälleen ja toisaalta myös poistaa liian ehdotonta suhtautumista tavoitteeseensa. Ettei tavoittele jotain asiaa mentaliteetilla kaikki tai ei mitään.
Ja sekin on hyvä huomioida, että elämästä on nautittava jo nyt. Eikä odotella sitä päivää, kun tavoitteeni mahdollisesti täyttyy. Jos menen sokeasti tavoitteeni perässä, niin jää helposti nauttimatta elämästään.
Ja muutenkin hyvä olla suhtautumatta liian ehdottomasti elämäänsä. Ei elämä ole pelkkää suorittamista vaan on hyvä myös nauttia. Ja huolehtia niin omastaan kuin tovereittensakin hyvinvoinnista. Kysyä vaikka välillä niiden pyyntöjen sijaan siltä vieruskaveriltaan tai peilikuvaltaan: Miten sinä voit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!