Olen usein itsekseni todennut, että olen saavuttanut toimittajaharrastukseni myötä jo nyt paljon enemmän kuin mitä silloin saavuttaisin, jos yltäisin tavoitteeseeni ja minusta tulisi jonain päivänä toimittaja.
Oikeastaan olen saanut jo niin paljon myönteisiä asioita, että voisin lopettaa koko toimittajaksi kehittymisprojektini tähän paikkaan ja todeta, että ei minusta ikinä toimittajaa tullutkaan. Mutta helvetti, saavutinhan jotain paljon enemmän.
Harrastukseni myötä olen saavuttanut hyvät vuorovaikutustaidot, löytänyt rakkauteni journalismiin ja kirjoittamiseen, saanut monia arvokkaita tuttavuussuhteita ja saanut itselleni mielihyvää tuottavan harrastuksen.
Toimittajan työ on sitten vain yksi työ muiden joukossa ja sellaisen saan, jos olen saadakseen. Jos en saa, niin silloin vain etsin itselleni toisen ammatin.
Työ on vain työ. Raha on vain rahaa. Maailmassa on jotain paljon tärkeämpää kuin nämä asiat. Esimerkiksi meidän ihmisten hyvinvointi. Etenkin henkinen hyvinvointi.
Henkisen hyvinvoinninkin kannalta on arvokasta saada harrastaa sellaista harrastusta, joka tuottaa mielihyvää. Töissäkin jaksaa paremmin, kun voi siivotessaan samalla miettiä, että mitäs siltä Kari Sihvoselta siellä haastattelussa kysyisinkään.
Nautinnon tuottamisen kannalta onkin myös tärkeää, että muistaa ottaa sen huomioon harrastamisessaan. Ettei harrastaminen ole vain pakonomaista suorittamista.
Vaan tähtää siihen, että tekee sen, jonka oikeasti tykkää tehdä ja tiedostaa rajansa. Kyllä minulla juttuideoita olisi, mutta joskus on oltava rehellinen itselleen. Nyt ei Viltsu ehdi tai jaksa.
Ja niin harrastuksessaankin kuin muutenkin on hyvä sallia itseltään myös epäonnistumiset ja virheet. Sekin edesauttaa siihen, että tekeminen pysyy mielekkäänä. Ei vaadi itseltään liikoja.
Ja sitten, kun se Viltsu ehtii ja jaksaa, niin sitten on nastaa harrastaa! Sopia keskustelutuokio vaikka Kari Lehtosen ja Mika Järvisen kanssa, puhua heidän kanssaan puolisen tuntia, purkaa nauha ja kirjoittaa. Se on mukavaa puuhaa.
Tietenkin tuosta asiasta puhuminen ei välttämättä ole kovin järkevää, sillä se saattaa aiheuttaa kateellisuutta. Itse en tosin osaa siinä mitään muuta niin hienoa nähdä, kuin sen, että saan keskustella ihmisten kanssa kiinnostavista aiheista.
En osaa suhtautua jääkiekkoilijoihin mitenkään ihmeellisesti. Eivät nämä keskustelutilanteet HPK:n pelaajien kanssa eroa mielestäni muulla tavoin keskustelutilanteista sen duunikaverini kanssa kuin siten, että haastatteluissa on selkeä roolijako. Minä pyrin kysymään ja viemään keskustelua ja jututettavani vastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!