Käyttäytymisen lisäksi on toinenkin asia, joka on minua alkanut kummastuttamaan. Se on se, kuinka herkästi ihmiset, etenkin nuoret nykyään vetävät herneet neniinsä, kiivastuvat ja ottavat pienemmänkin kritiikin jonain henkilökohtaisena hyökkäyksenä.
Siis mitä ihmettä? Heti, kun kerrot vastakkaisen mielipiteen, hieman pinnallista syvällisempää pohdintaa tai jonkin pienen kritiikin, niin saat kehoituksen rauhoittua tai muuta vastaavaa.
Aivan kuin kritiikille, pohdiskelulle tai vastakkaisille mielipiteille ei olisi enää tilaa täällä maailmassa. Nykynuoret tuntuvat olevan sellaisia, että jos et saa jotain tahtoasi läpi, niin jo ollaan myrtseinä.
Ja sama juttu, jos joku asia ei tapahdu heti, nyt, tänne tahdilla. Aivan kuin kaiken pitäisi tapahtua heti. Ei malteta odottaa tai miettiä olisiko syytä jossain, jos jokin asia ei suju nopeasti.
Ja kritiikkiä kaikki nuorista ei tunnu kestävän enää yhtään. "Mähän oon täydellinen"!
Monet ihmiset suhtautuvat elämään niin pirun vakavasti ja ajattelevat kovin negatiivisesti. Vähän lisää positiivisuutta, niin kyllä se siitä. Ei tämä niin vakavaa ole, tämä on vain elämää.
Ja mulle tulee myös fiilis, että olen täydellinen, kun vain marmatan asioista ja ihmisistä. Aivan kuin minussa ei olisi vikoja.
On niitä vikoja ja puutteita minussakin. Onneksi elämä opettaa, kun pitää vain silmänsä auki.
Ja omaksi onnekseni en vedä herneitä nenään kovin nopeasti. Tai hermostu. En tiedä, milloin olisin viimeksi oikeasti hermostunut.
Jotkut asiat jäävät vain mietityttämään ja sitten niitä pyörittelee päässään pitempäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!