Ja lukijamäärällä ei ole kirjoittamisessani niin merkitystäkään. Sitä tulee sellainen ajatus mieleeni minulle, että kun kirjoitan näin usein, niin ajattelevatko ihmiset että minulla on kova tarve tuoda itseäni esille.
Näin ei kuitenkaan ole. On joskus toki ollut kirjoituksia, joilla olen halunnut saada esimerkiksi tukea, mutta aika harvoin. Pääasiassa kirjoitan sen takia, että saan samalla harjoittelua.
Pelkkä lahjakkuus, kun ei riitä vaan kirjoittamista on treenattava liki päivittäin. Ja tämä blogi on hyvä harjoittelupaikka, kun tänne voi kirjoittaa melko vapaasti aiheesta kuin aiheesta.
Silloin löytyy luonnollisesti paljon aiheitakin joista kirjoittaa. Ja sen myötä voi kirjoittaa usein, kun on mistä kirjoittaa.
Liikaa työtä, kun en näiden blogitekstieni ja niiden aiheiden eteen ainakaan vielä halua tehdä. Kirjoittamisen pitää olla samalla hauskaa ja aiheiden syntyä helposti. Tällöin on hyvä kirjoittaa aiheesta, joka kulloinkin mielessä pyörii. Sen enempää miettimättä.
Itse asiassa minua on ruvennut nyppimään sellainen liika itsekeskeisyys. Toki on hyvä panostaa omaan itseensäkin ja omaan hyvinvointiinsa, mutta ei liikaa muiden ehdolla.
Klamydian biisi "Minä, minä, minä" kertoo hyvän sanoman. Joskus minua jopa raivostuttaa sellainen itsekeskeisyys ja se, että moni ihminen ei pahemmin ajattele muita ihmisiä ja edustamiaan yhteisöjä.
Sitä, kun itse on nähnyt ja kokenut elämässään jo niin paljon pahaa. Kauhajoen koulusurmat ja oman äidin ja veljen kuolemat, että ymmärtää toisista ihmisistä välittämisen merkityksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!