Olen saanut kuulla monesti opiskellessani toimittajaksi ihmisten sanovan minulle, että "sinun pitää pysyä nöyränä, et ole vielä mitään saavuttanut".
Heräsin äsken miettimään, että miksi minun olisi ylipäänsä oltava edes ylpeä? Miksi minun pitäisi edes olla ylpeä siitä, että saan tehdä ja kirjoittaa juttuja Jatkoaikaan?
En saa olla siitä ylpeä. Vaan saan olla siitä kiitollinen. Saan olla kiitollinen toimittajan harrastuksestani. Totta kai, se on tärkeää jo hyvinvointinikin kannalta. Mutta miksi siitä ylpeillä pitäisi?
Oikeastaan minun itseni on vaikea edes yhdistää mielessäni sanoja toimittaja ja ylpeys yhteen. Koen, että toimittajana pärjää sitä paremmin, mitä nöyrempi olet. Toimittajan työ on kuitenkin ihmisläheinen ammatti ja kuuntelutaito korostuu haastattelutilanteissa. Nöyryys on tärkeää toimittajalle.
On ristiriitaista puhua toimittajan hommasta ja ylpeydestä samassa lauseessa. Ainakin minun mielestäni.
Ja siksi toisekseen, miksi siitä pitäisi ylpeillä, että osaan tehdä näin hyviä juttuja tai tiedän jääkiekosta ja journalismista näinkin paljon?
Ne ovat minun juttujani, mutta on tärkeää huomata, että löytyy tästä maailmasta muunkin alan taitajia. Joku huippukokki voisi tullla luokseni ja todeta minulle, että mäpäs tiedänkin ihmisten ravitsemuksesta kaiken oleellisen.
Tai urheiluvalmentaja kertoa luotsaavansa joukkueensa kerta toisen perään mestaruuteen. Tai joku hoitaja ilmoittavansa tulleensa palkituksi vuoden hoitajaksi. Kaikki nämä ovat vähintään yhtä arvokkaita juttuja kuin toimittajan harrastuksenikin.
Maailmasta löytyy paljon eri alan osaamista ja sitä kannattaa arvostaa. Eikä olla omasta jutustaan niin ylimielinen vaan ajatella vain, että tää on mun juttu ja toivottavasti muutkin ihmiset löytävät ainakin harrastuksekseensa niitä omia juttujaan.
Niitä, jotka tuo elämään nautintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!