Olen onnellinen jätkä

Istahdan puiston penkille. Suuntaan katseeni edessäni hiljaa lipattelevaan järveen. Ja järvessä pariin uiskentelevaan sorsaan. Koen oloni onnelliseksi. Ja se tuntuu hyvältä.

Se tuntuu hyvältä sen rankan elämän jakson jälkeen, jonka olen läpikahlannut äitini ja veljeni kuolemien vuoksi. Elämäni vaikuttaa alkaneen taas hymyilemään.

Ja sitä on syytä arvostaa, sillä elämässä tulee vastaan niin ylä- kuin alamäkiäkin. Myrskyjä kuin poutasäitäkin. Nyt on poutasään vuoro ja siitä on revittävä kaikki onni irti. Niin kauan kuin sitä onnea kestää.

Mistä se onni sitten koostuu?

Se koostuu loppupeleissä pienistä palasista. Niitä pieniä palasia oli muun muassa nyt viettämäni lauantai Tampereella Jatkoajan harrastekavereideni kanssa. Nämä reissut eivät petä koskaan, sillä hauskaa on kerta toisensa jälkeen. Niin kuin oli nytkin.

Olen kiitollinen, että sain viettää hauskan viikonlopun harrastekamujeni kanssa Tampereella. He ovat loistopersoonia. Heidän kanssaan ei voi olla kuin mukavaa.

Nämä ryyppäämisillat ovat niitä onnea tuottavia asioita. Etenkin, kun ne viettää laatuseurassa.

Tuottaa sitä onnea muutkin asiat.

Toinen onnea tuottava asia ovat lähimmäiset. Varsinkin siskoni lapset Vilma ja Veikko. Se laatuaika, jonka saan heidän kanssaan viettää. Se, että saan nauttia heidän seurastaan. Ja ilostuttaa ja hauskuuttaa heitä.

Ja tässä välissä paljastan itkeväni. Kyllä. Raavas mieskin itkee. Mutta näitä kyyneliä on mukava päästellä, kun ne ovat niitä onnen kyyneleitä.

Ne ovat niitä onnen kyyneleitä, jotka aiheutuu siitä, kun mietin elämääni ja sitä kuinka paljon hyviä asioita elämässäni on. Näitä asioita on vain osattava arvostaa ja oltava niistä kiitollinen.

Minulla alkavat kesätyötkin ensi viikolla. Minulla on hyvä työpaikka ja huippu duunikaverit. Toimeentulonikin on taas turvattu muutamaksi kuukaudeksi. Tästäkin asiasta on oltava onnellinen.

Mitäs hyviä juttuja elämässäni vielä olikaan?

Ai niin. Minulla on kiinnostava harrastus, johon suhtaudun intohimoisesti. Kirjoittaminen, viestinnän opiskelu ja toimittajan hommat. Kuinka paljon tyhjempi elämäni olisikaan ilman näitä juttuja?

Minulla on myös hyvä terveys. Ja se itseasiassa onkin se tärkein asia elämässäni ja siitä se vasta onnellinen on oltavakin. Olen niin fyysisesti kuin henkisestikin ihan ok kunnossa. Sitä ei vain riittävän usein muista arvostaa.

Terveyttä pitää itsestäänselvyytenä vaikka ei se sitä todellakaan ole. Ja hyvän terveyden voi äkkiä myös menettää.

Lopuksi voin kaiketi todeta olevani onnellinen. Ja se aiheutuu listaamistani "pienistä" palasista ja varmasti listaamatta jääneistäkin palasista. Elämässäni riittää taas hyviä asioita, kun ajattelen vain positiivisesti.

Ja nyt on nautittava tästä. Sillä jonain päivänä kaikki voi olla taas toisin.

ps. Toisaalta sitä miettii, että meneekö sitä liian nopeasti eteenpäin äitini ja veljeni kuolemien jälkeen, mutta en tiedä onko niin. Suru ja ikävä kulkevat onnesta huolimatta joka päivä ja aina mukana. Niiden kanssa on vain oppinut elämään.

Lopuksi voin kai kohdistaa katseeni taivaalle ja lausua yhden sanan. Se sana on Kiitos.