Jäi tuohon edelliseen blogitekstiini kirjoittamatta, että mielestäni positiiviseen elämän asenteeseen lukeutuu oleellisesti myös ennakkoluulottomuus, suvaitsevaisuus ja yrittäminen.
Tarkoittaen sitä, että ei esimerkiksi heti uusien asioiden eteen tullessa ajattele, että tämä on paskaa tai jonkun vaikean tai uuden askareen kohdalla, että ei tästä mitään tule tai en osaa.
Vaan koittaa ensin ennakkoluulottomasti kokeilla uusia asioita, tekemisiä ja tavata uusia ihmisiäkin. Sittenkään jos ei tule mitään, niin sitten ei oikeasti tule mitään. Ja se on siinä.
Ja suvaitsevaisuus on taas sitä, että koittaa olla mahdollisimman suvaitsevainen ihmisiä kohtaan. Koittaa tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Vaikka sekään ei aina mahdollista yrittämisenkään jälkeen ole.
Ja positiivisuutta on mielestäni myös se, että osaa kykeä kriittisen ajattelun pois päältä. Ei ole liian kriittinen. Kriittisyys ja kyseenalaistaminen on toki tärkeitä asioita, mutta ei jatkuvalla syötöllä. Välillä on hyvä kytkeä kriittisyys kokonaan pois päältä.
Ainakin oma elämän asenne on aina ollut niin koulussa, töissä kuin muussakin elämässä, että pakolliset asiat hoidetaan niin hyvin kuin osataan ja muuten ollaan kuin Ellun kana. Ja otetaan vaikka se jallupullo kaapista esille ja vedetään kunnon perseet. =D
En mä ainakaan halua koko aikaa ajatella, että pitää koko aika pyrkiä elämään jotenkin täydellisesti. Silloin hyvin äkkiä voi ruveta pelkäämään epäonnistumisia ja virheitä ja voi jäädä ottamatta irti elämästä täysi nautinto.
Nyt terdelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!