Olen huolestuneena seurannut tätä nykymaailman meininkiä. Meistä ihmisistä tuntuu usein tullein vain pelkkiä suorittajia ja numeroita. Ihmisarvolla ei tunnu toisinaan olevan mitään merkitystä, kunhan vain tulosta syntyy ja joku toinen saa ilmaista mielipiteensä.
Mitä sillä toisella on väliä?
Olen huolestuneena seurannut ja lukenut myös lisääntyneistä mielenterveysongelmista ja ampumistragedioista, joiden syynä on vaikuttamassa varsin usein pään sisäiset vaivat.
Maailmasta on tullut kylmä paikka. Suomesta on tullut kylmä paikka.
Mitäs jos me viheltäisimme pelin poikki? Emme kai me halua lisätä kenenkään henkisiä kipuja? Ne on kuitenkin vakavia vammoja.
Ryhtyisimme vastuullisiksi kansalaisiksi. Alkaisimme tekemään omalla panoksellamme toistemme elämästä parempaa ja maastamme paremmin voivan mestan!
Mietittäisiin onko joku asia oikeasti todella niin iso ja vakava, että sillä kannattaa toisen mieltä pahoittaa? Voi sen esittää, mutta toisen ihmisen tunteet huomioiden.
Välittäisimme aidosti toisistamme. Yhtään pahaa ei tekisi toisinaan jopa kysyä kanssatoveriltaan, kuinka sinä voit?
Miksi toisesta ihmisestä sitten pitää välittää? Miksi siitä piereskelevästä, krööhtäilevästä ja välillä tyhmyyksiäänkin suustaan päästävästä kanssakumppanista on välitettävä?
Kai se perustuu vastuullisuuteen. Siihen, että on vastuullinen kansalainen ja muistaa sen kuinka voi omalla käyttäymisellään vaikuttaa toisten ihmisen elämään.
Äiti Teresaksi ei välttämättä tarvitse ryhtyä, mutta fiksulla käyttäytymisellä, ystävällisillä eleillä ja tunteet huomioimalla pääsee jo pitkälle.
Ja toisen huomioimisella on luultavammin vaikutusta myös omaan elämään. Metsä usein vastaa siten kuin sinne huutaa.
Luodaan hyvällä käyttäytymisellämme maastamme hyvä paikka elää niin meille itsellemme kuin toisillemmekin. Ollaan ainakin varsin usein enkeleitä toisillemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!