Tänään piti itseopiskella, mutta enpä taida jaksaakaan. Aikomukseni oli aloittaa kymmensivuisen esseen kirjoittamisprosessi. Aiheesta journalistin sananvapaus. Essee lukeutuu oppitehtäviini, mutta minulla ei ole tänään paukkuja kirjoittaa kyseistä esseetä. Voimavarani ovat liki nollissa.
Tekemäni neljän työvuoron putki on syönyt energiavarastoani. Lopetin kyseisen putken eilen ja se otti niin koville, että tänään ei tunnu piisaavan virtaa viedä koulutehtäviäni eteenpäin. Ei. Tänään sanon itselleni ei ja pidän vapaapäivän. Ansaitun vapaapäivän.
Mielestäni on hyvä tunnistaa ja tiedostaa omat rajansa. Tietää, milloin paukut eivät riitä, milloin on hyvä sanoa ei ja ladata akkujaan. Elämä ei saa olla pelkkää suorittamista vaan välillä sen on ihan hyvä olla vain silkkaa rentoutumista. Niin kuin tänään.
Tänään, kun pidän lepopäivän niin huomenna jaksan senkin edestä paiskia kouluhommiani. Ja oppikin menee paremmin perille, kun olen virkeämpi.
Tänään on kuitenkin aika levätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!