Ei ollut mikään näistä. Viime viikon mieleenpainuvin hetki oli jotain aivan muuta. Tuo hetki, tuo mieltä järisyttänyt tilanne koettiin eräässä tv-sarjassa. Tv-sarjassa nimeltä Salatut elämät.
(Tähän se kirosana, jonka muodostavat sanat juma ja lauta). Tuossa sarjassa palttiarallaa 8-vuotias pikkulikka nimeltä Kaisla alisti sarjan THE auktoriteettia, Majuria ja Rauhanturvaajaa Lasse Sievistä.
Kaisla pisti tämän miehisyyden mitan komeasti kanveisiin. Ei sentään voimakeinoja käyttäen vaan sanojen voimalla. Kaisla torui Lassea siitä, että tämä oli ollut liian ankara pojalleen Severille.
Ja mitä tapahtui saman päivän iltana? Kaisla sai tahtonsa läpi.
Severin kotiaresti päättyi, Kaisla tuli kylään Sievisille ja oletettu muhinointi alkoi Severin huoneessa.
Kaisla kyykytti Majuria. Lasse Sievistä. Aivan kuin Daavid aikoinaan päihitti sen Goljatin.
Lassen ja Kaislan välinen kamppailu oli loistava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun löytyy tahtoa. Mitä tapahtuu, kun löytyy asennetta. Siinä ei kokoerot sun muut estele, kun on riittävän luja tahtotila. Silloin sitä saa sen lujimmankin kallion murtumaan.
Ja loppuun voin jaella muutenkin kehut Salatuille elämille. Erehdyin jo luulemaan tuota sarjaa parasta ennen-päiväyksensä nähneeksi, mutta mitä vielä!
Nyt tuossa sarjassa on ruvennut taas tapahtumaan. Nyt siellä jälleen "tykitetään" ja jännitystä piisaa. Kaikki merkit enteilevät kiihkeää loppukevättä.
Totuudenmukaiseksi tuota sarjaa ei tosin voi vieläkään mennä kehumaan, mutta ei kai kukaan hullu sellaista tuolta sarjalta enää odotakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!