lauantai 13. huhtikuuta 2013

Uutta novellisarjaa suunnittelemaan

Tahdon kokeilla novellin kirjoittamiskykyjäni uudelleen. Jatkokertomukseni Viltsun taipaleesta toimittajana onnistui mielestäni sen verran hyvin, että minun on järkevää toistaa sama ruljanssi. Ja kirjoittaa uusi novellisarja.

Parannettavaakin minulla ilman muuta on novellin kirjoittajana. Rutkasti. Ja ainakin yksi asia, jonka teen seuraavalla kerralla toisin on etukäteissuunnittelu.

Viltsun taival-novellisarjaahan en etukäteen suunnitellut lainkaan. Sain vain päähän pistoksen ruveta kirjoittamaan taipaleestani harrastetoimittajana ja siitä sitten joka päivä (sen yhdeksän päivän ajan, jota novellikokoelmaani kirjoitin) keksin aina uusia juonenkäänteitä, tapahtumapaikkoja ja henkilöhahmoja.

Siitä sitten muovautui kymmenen novellia, jotka veivät aina kertomustani eteenpäin loppuratkaisuunsa asti.

Nyt tulevalla toisella kerralla haluan suunnitella tuon kaiken etukäteen valmiiksi. Ainakin pääpiirteittäin valmiiksi.

Tiedän siten jo ensi töikseni, kuinka novellini tulee etenemään. Mikä sen juoni on ja miten sen on tarkoitus päättyä. Mitkä hahmot siinä seikkailevat. Ja missä miljöössä ne seikkailevat. Kuinka moniosainen novellisarjastani on tarkoituksenani luoda. Ja mistä novellini tulee kertomaan. Mikä sen aihe on.

Näitä mitään en aluksi edelliskerrallani hahmotellut millään lailla päässäni, kun Viltsun taivalta kirjoitin. Nyt toisella kerralla haluan suunnitella kaiken etukäteen ja katsoa, mikä on lopputulos huolellisen suunnittelun avulla.

Vanhan sanonnanhan mukaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Ihan kaiken A ja O novellin kirjoittamiselleni on kiinnostavan aiheen keksiminen. Aiheen pitää olla minua kiinnostava ja sellainen, että minulta löytyy siitä tietoa. Tällöin jaksan kirjoittaa aiheesta montakin novellia ja viedä kertomustani eteenpäin päivästä toiseen.

Sitä tekstiäkään, kun ei ihan noin vain synny. Vaan pitää olla ennen kaikkea aitoa halua luoda tekstiä. Ja siksi tarvitaan kiinnostava aihe.

Ja tällaista aihettakin olen päässäni jo tänään pyöritellyt. Voisin kirjoittaa ravintolasta ja sen omistajasta. Tällainen ravintola olisi palkittu jollain viidellä Michelin-tähdellä. Tarinani tulisi olemaan oppi nöyryydestä, sillä tuo palkinto tulee muuttamaan ravintolaa ja etenkin sen pomoa kovin ylpeiksi.

Ravintolassa ja sen johdossa aletaan olemaan liian ylpeitä ja ryhdytään pitämään kaikkea itsestäänselvyytenä. Eletään liikaa menneisyydessä ja suhtaudutaan tulevaisuuteen kovin välinpitämättömästi.

Ruokalistan sisältöihin, ruokien laatuun, asiakkaiden palvelemiseen ja työntekijöiden viihtyvyyteen ei palkinnon saamisen jälkeen enää niin panostetakaan. Asenne ruoanlaittoa, asiakkaiden palvelemista ja työhyvinvointia kohtaan huononee oleellisesti, koska nöyrä asenne heikkenee. Asenteesta tulee ylimielinen.

Ja pahiten palkinnon saamisen vuoksi muuttuu pomo. Aina ennen niin innokkaasta ja tarvittaessa jopa tiskaustyössäkin mukana olleesta pomosta tulee seurapiiriläinen. Pomo huomaa, että hänellä on mainetta arvostettavissa piireissä ja ryhtyy etenkin tähän maineeseen panostamaan.

Kenttätyö unohtuu ja pomo alkaa olemaan myös töykeä työntekijöitä kohtaan. "Kyllähän ne täällä viihtyy, kun tää on kuitenkin 5 tähden ravintola!"

Kaikki tämä tulisi johtamaan siihen, että ravintolan asiakkaat hiljalleen kaikkoavat ravintolasta, esimerkiksi kilpailijoille ja oleellisesti heikentyneiden työolosuhteiden ja pomon käyttäytymisen vuoksi työntekijätkin poistuisivat muiden firmojen leipiin.

Ravintola olisi menossa konkurssiin. Ja pomon hyvä maine muuttumassa halveksittavan maineeksi. Lopuksi joko joku sanoisi pomolle, että hänen pitäisi hieman nöyrtyä. Pomo tottelee ja alkaa viemään ravintolaansa takaisin ylös.

Tai sitten ravintola menee konkurssiin ja pomo menettäessään rakkaan elinkeinonsa tekee itselleen jotain pahaa. Kuten alkaa ryyppäämään tai tappaa itsensä.

Tuossa suuntaviivoja tulevalle novellisarjalleni. Tästä sitten suunnittelemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!