Lukemisesta uusi keino opiskella toimittajaksi?

Olen ruvennut kiinnostumaan kirjojen lukemisesta. Siitä on muodostumassa yksi harrastukseni. Mitään tiettyä kirjallisuuden lajia minulla ei ole, mitä luen, mutta koitan lukea mahdollisimman paljon.


Viikko sitten lainasin kirjastosta viisi teosta. Ne käsittelivät lähinnä elämän filosofiaa. Liiallisesta kiltteydestä eroon pääsemistä, aikaa, hyviä oppimistapoja ja ihan vain hyvän elämän filosofiaa. No, elämän filosofiaa koskevat kirjat jäivät lukematta, sillä ne olivat jo sen verran hepreaa, mutta muut kirjat luin.


Nyt nuo kirjat pitäisi käydä palauttamassa takaisin kirjastoon ja lainata lisää kirjoja tilalle.


Yksi syy siihen, miksi luen nykyään kirjoja on se, että sekin vie minua kohti päämäärääni. Saada jonain päivänä toimittajan tai muun viestintäalan töitä.


Kirjojen lukeminen sivistävät ihmistä, kehittävät ajattelua ja sanavarastoa. Kirjojen lukeminen avartaa myös ajattelua, tuo tietoisuuteen uusia näkökulmia ja tapoja nähdä maailmaa sekä jalostavat mielikuvitusta.


Kaikki nämä ovat tarpeellisia kykyjä myös ihmiselle, joka haluaa kehittyä niin kirjoittajana kuin toimittajanakin.


Myönnetään, että minulle on tullut uusia tapoja opiskella muun muaksi toimittajaksi. Kaikki alkoi toimittajan harrastuksestani, joka näyttelee totta kai yhä isoa roolia matkallani toimittajaksi, mutta nykyään kirjoitan paljon myös tänne blogiini, opiskelen viestintää avoimessa yliopistossa ja pyrin lukemaan paljon kirjoja.


Tällä reseptillä koitan kehittyä toimittajaksi. Töitä on nimittäin tehtävä paljon, jos edes haluaa yltää jonain päivänä tavoitteeseensa. Idolikseni on viime aikoina noussut YLEn AamuTV:n juontaja Juha Hietanen (Hietasen nettisivut), joka on myös kotoisin Hämeenlinnasta. Hänen tasolleen olisi jonain päivänä hienoa yltää.


Ja se vaatii opiskelua ja työn tekoa. Sellain sopivan rennolla otteella. Pitää antaa ja jättää toki aikaa myös muullekin elämälle.


Jos minusta tulee jonain päivänä toimittaja, niin haluan sellaiseksi toimittajaksi joko radioon tai televisioon, joka saa olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja saa mahdollisesti myös kirjoittaa.


Tämä sen takia, että toimittajan harrastukseni myötä, olen tykästynyt keskustelemaan ihmisten kanssa ja kohtaamaan sekä käsittelemään erilaisia persoonia. Ja kirjoittaminen on tietenkin yksi isoimpia intohimojani.



Toimittajan työ on siinä mielessä hieno työ, että siinä ei ole varaa ylimielistyä. Ainakaan jos haluaa jonain päivänä sellaiseksi toimittajaksi kuin minä haluan. Tällaisen toimittajan pitää olla ihmisläheinen persoona.

Toisaalta, en mä liian ehdottomasti osaa suhtautua tavoitteeseeni opiskella toimittajaksi. Tietenkin kannattaa opiskella tavoitteen eteen, kun siihen on mahdollisuus. Mutta näen kuitenkin niinkin, että elämä on aina lopulta arvokkaampaa kuin yksi ammatti.

Että jos en toimittajaksi pääse, niin sitten pitää muulla tavalla hommata rahaa tilille. Ja maailmahan on kuitenkin täynnä mahdollisuuksia tehdä muitakin kiinnostavia asioita kuin paiskia toimittajan hommia.

Onneksi  täällä on mahdollisuuksia viettää muutenkin onnellista elämää kuin vain tekemällä toimittajan töitä. Silmät kannattaa pitää auki elämälle eikä liian sokeasti juosta yhden ammatillisen tavoitteen perässä.